”Kuvittele, että aloitat päiväsi heräämällä auringonnousun aikaan ehtiäksesi ajoissa töihin. Ulkoilman kuumuus tunkeutuu sisään, joten napsautat pöytätuulettimen päälle. On kuitenkin taas sähkökatko, joita on paljon sekä kaasun ja hiilen heikon saannin vuoksi että edellisen syklonin iskettyä.

Teet aamutoimesi ja nappaat päivän opetusmateriaalit mukaan. Olet monistanut jokaiselle oppilaalle oman kappaleen, vaikka se haukkaa palkastasi suuren siivun. Haluat kuitenkin, että jokainen saa viedä materiaalit kotiinsa ja tutustua niihin rauhassa.

Matkalla töihin pohdit, kuinka monta oppilasta tänään pääsee kouluun. Tiedät että monen perhe haluaisi lapsensa jatkavan yläasteelle, mutta toisaalta perheen toimeentulo kaipaisi lisäansioita. Toivot, että mahdollisimman moni lapsi tulisi paikalle, nyt kun koululle saatiin kunnon vessat eikä kuukautistenkaan takia tarvitse jäädä pois.

Olet iloinen siitä, että olet saanut luokkasi pojat lopettamaan vitsailut ja kuukautiskiusaamisen, jota jouduit itse kestämään koko kouluaikasi. Valistustyössä auttoi, kun kutsuit ammattiliitossasi toimivan ystäväsi puhumaan koko luokalle kuukautisista ja purkamaan niihin liittyviä stigmoja.  

Kun auto jättää sinut polun päähän huomaat toivovasi, että yhden oppilaasi perhe olisi luopunut tyttärensä naittamisaikeista, sillä tiedät että tytär haluaa lääkäriksi eikä reilusti vanhemman miehen puolisoksi. Uskot että tytöstä on siihen, kunhan hän vain saisi stipendin.

Kun koulurakennus alkaa häämöttää, huomaat ajattelevasi rahaa. Haluat toimia opettajana, mutta joudut jatkuvasti miettimään miten, saat rahasi riittämään. Illalla on liiton kokous, jossa valmistelette aloitetta opettajien palkankorostuksesta ja pohditte lakon mahdollisuutta.

Ajatuksesi keskeytyy, kun joku tervehtii sinua. Huomaat että se on lääkäriksi haluava tyttö. Hän hymyilee leveästi ja vastaat hymyyn avatessasi luokan oven.” 

Tämä oli täysin kuvitteellinen tarina, mutta sen ainekset ovat todenmukaisia. Globaalin etelän maiden opettajat joutuvat kamppailemaan tarinankaltaisten haasteiden kanssa. Ydinongelmana on, että opetushenkilöstön palkat ovat pieniä ja resurssit niukat.

Kuulostaako tutulta? Globaalin etelän opettajilla on siis ihan samanlaisia haasteita kuin suomalaisella opetuskentällä. Resurssivajeen päälle kuitenkin lisätään ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät äärimmäiset sääolot, poliittiset epävakaudet sekä puutteet ihmis- ja työoikeuksien toteutumisessa.

Tyttöjen kouluttaminen on kestävimpiä reittejä kohti demokratisaatiota ja vahvaa kansalaisyhteiskuntaa.

Lisäksi opetustilojen, opetusmateriaalien, puhtaan ruoan ja juomaveden puute ovat monelle opettajalle jokapäiväisiä ongelmia. Myös yhdenvertaisuuden eteen pitää todella kamppailla.

Itse opetustyöhön liittyvien vaikeuksien lisäksi voi oppilaiden saaminen kouluun olla haasteellista. Tyttöjen koulutuksen tiellä voivat olla niinkin yksinkertaiset asiat kuin kuukautiset tai koko elämän mullistavat asiat kuten lapsiavioliitot.

Poikien koulutukseen suhtaudutaan yleisesti tyttöjä suopeammin, mutta heitä taas tarvitaan usein tuomaan perheille lisätienestejä. Samaan aikaan tutkimukset yleisesti osoittavat, että erityisesti tyttöjen kouluttaminen on kestävimpiä reittejä kohti demokratisaatiota ja vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Globaalin etelän opettajat ymmärtävät kyllä kuinka tärkeää työtä he tekevät, mutta ilman säällisiä työoloja työnteko ei ole kestävällä pohjalla.  

Korkeakouluharjoittelijana olen saanut kolme kuukautta seurata, miten OAJ:n kehitysyhteistyö kohdistuu juuri opettajien työelämän ihmisoikeuksien vahvistamiseen, liitolta liitolle periaatteella.

Pidän OAJ:n tekemää kehitysyhteistyötä hyvin eettisenä, sillä kapasiteetinrakennusprojektit sekä koulutukset pyrkivät kasvattamaan Nepalin, Filippiinien, Eswatinin ja Mosambikin opettajien tietotaitoja omista työelämän ihmisoikeuksistaan ja järjestäytymisen eduista. Näin opettajia tuetaan määrittelemään itse, mitä mikin yhteiskunta ja koulutuskenttä kaipaa.

Koulutukselliselle kehitysyhteistyölle on huutava tarve.

 Omista oikeuksistaan tietoiset ja muutokseen motivoituneet opettajat ovat myös mitä mahtavin roolimalli oppilailleen. Koulutukselliselle kehitysyhteistyölle on huutava tarve, jota pandemian aiheuttamat vuosien koulusulut vain ryydittivät.

On luontevaa, että pohjoisen kumppanivaltiona toimii pitkään koulutuksen mallimaana nähty Suomi. Vankan opetus- ja koulutuskentän osaamisen ohella olemme globaaliin etelään suhteutettuna rikas pohjoinen valtio, jonka kansa on jälleen julistettu maailman onnellisimmaksi.

Vaikka väitteistä voi olla montaa mieltä, on näin hallitusneuvotteluiden lomassa hyvä pitää mielessä se, että jos Suomen kaltaiset valtiot eivät voi tukea globaalin etelän opettajia, kuka sitten voi?   

Kehitysyhteistyöstä tai globaalista vastuusta puhuttaessa on hyvä myös muistaa, että globaali pohjoinen on rikas juuri siitä syystä, että resurssit jakautuvat maailmalla epätasaisesti. Globaalin etelän maista monet ovat entisiä siirtomaita, joiden kehitystä ovat vuosikymmeniä ja vuosisatoja hankaloittaneet ihmisiä ja luonnonvaroja riistävät mallit.

Kolonialistiset rakenteet ovat luoneet resurssipulaa ja poliittisista jännitteistä johtuvia konflikteja sekä henkisiä ja fyysisiä taakkoja. Vaikka siirtomaakolonialismi on virallisesti päättynyt, sortavat rakenteet ovat edelleen jäljellä. Etelä toimii pohjoisen resurssivarantona, ja pitkäketjuisten tuotteiden voitot valuvat pohjoiseen.

Tästä syystä etelään ei synny materiaalista hyvinvointia samassa suhteessa, eikä esimerkiksi koulutuksen laatuun tai opettajien työoloihin panostaminen välttämättä ole prioriteettilistan kärjessä. 

On ollut erityisen opettavaista ja antoisaa päästä seuraamaan niitä keinoja, joilla OAJ kantaa kortensa kekoon.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että myös Suomen kaltaisten valtioiden on ehdottomasti tuettava etelän valtioita kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa.

Vaikka meillä ei ole suoraa siirtomaakolonialismin historiaa, olemme hyötyneet sen rakenteista muun globaalin pohjoisen mukana. Jos rikkaus mitattaisiin pelkästään raaka-aineina tai luonnonvaroina, olisi globaali etelä auttamassa köyhää pohjoista.

On ollut erityisen opettavaista ja antoisaa päästä seuraamaan niitä keinoja, joilla OAJ kantaa kortensa kekoon globaalin etelän opettajien ja oppilaiden eteen sekä päästä soveltamaan teoriatietojani koulutuksellisesta kehitysyhteistyöstä käytännössä.

Lähden korkeakouluharjoittelusta monia kokemuksia rikkaampana sekä entistä tarmokkaampana koulutuksellisen kehitysyhteistyön edistäjänä. Tästä se alkaa!  

Roosa Helenius 

Roosa Helenius toimi korkeakouluharjoittelijana 1.3.–31.5.2023 OAJ:n kehitysyhteistyön ja solidaarisuusteemojen parissa. Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa Master’s in Development, Education and International Cooperation -ohjelmassa ja valmistuu kasvatustieteen maisteriksi syksyllä 2023.