”Opetuksen tarkoituksena tulee olemaan, – ei läksyt, ei tutkintojen suorittaminen eikä virkaan pääsy – vaan yksinkertaisesti hyvien, ahkerien ja tervejärkisten ihmisten kasvattaminen.”
Näin kirjoitti suomalaisen tasa-arvon kantaäiti Minna Canth jo vuonna 1885 kokoelmassaan Kirjeitä Kuopiosta. Suomalainen koulutusjärjestelmä onkin ollut keskeisimpiä tasa-arvon edistäjiä maassamme koko sen itsenäisyyden ajan. Kaikille yhtenäinen peruskoulu on 50 vuoden aikana tarjonnut laadukkaan koulutuspolun suomalaisille. Parhaimmillaan olemme sen ansiosta yltäneet kansainvälisesti vertaillen oppimisen kärkimaaksi.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on ollut keskeisimpiä tasa-arvon edistäjiä maassamme koko sen itsenäisyyden ajan.
PISA-tulokset ovat kuitenkin laskeneet vuodesta 2006 alkaen ja kansalliset arviointimme osoittavat laskun alkaneen jo edellisellä vuosikymmenellä. Se ei ole ihme, sillä koulutuksen rahoitus on rapautunut 90-luvun lamasta alkaen. Vuonna 1990 koulutusmenot olivat 4,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun 30 vuotta myöhemmin ne olivat laskeneet 4,4 prosenttiin. Peruskoulun rahoitus on heikentynyt suhteellisesti vielä enemmän.
Koulutusleikkausten käytännön vaikutuksiin on herätty
Tänä talvena koulutuksesta ja koulujen tilanteesta on keskusteltu paljon. Poliitikot, tutkijat ja talouselämä ovat heränneet koulutusleikkausten käytännön vaikutuksiin. Koulutusjärjestelmämme ei pysty tuottamaan vuodesta toiseen huipputuloksia, jos sitä ei rahoiteta. On käsittämätöntä, että oppimistulosten lasku on havaittu jo useampi hallituskausi sitten, mutta siitä huolimatta 30 vuoden takaisen laman luomaa kestämätöntä tilannetta ei ole lähdetty korjaamaan.
Koulutusjärjestelmämme ei pysty tuottamaan huipputuloksia, jos sitä ei rahoiteta.
Perheiden erilaiset lähtökohdat heijastuvat myös kouluun ja oppimismotivaatioon. Toisin kuin ennen, rahoitusvaikeuksissa riutuva koulutusjärjestelmämme ei pysty tasaamaan sosioekonomisia eroja oppimistuloksissa. Siksi koulutuksen eriytymisessä kaupunkiseuduilla on kyse myös muusta kuin opetuksesta, esimerkiksi sosiaalipolitiikasta ja kaavoituksesta.
PISA-tuloksissa suurin huoli liittyy juuri heikosti pärjääviin oppilaisiin. Muutokset hyvin pärjäävien osalta ovat huomattavasti pienempiä. Oppimistulosten heikkeneminen johtuu ensisijaisesti siitä, että heikosti pärjääviä oppilaita on yhä enemmän. Jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa avun oppimisen pulmiin, tulee oppimisen tuki laittaa kuntoon mahdollisimman pikaisesti ja sen täytyy ulottua varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.
Jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa avun oppimisen pulmiin, tulee oppimisen tuki laittaa kuntoon mahdollisimman pikaisesti.
Lisärahoitusta tarvitaan kaikilla koulutusasteilla
Tarvitsemme huhtikuussa aloittavalta uudelta eduskunnalta täysin uudenlaisen otteen koulutuksen arvostuksen nostamiseksi: lisää perusrahoitusta ja resursseja koko koulutusketjun kuntoon saamiseen kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi tarvitsemme esimerkiksi pienempiä opetusryhmiä, jotta opettajilla olisi aikaa kohdata jokainen oppilas sekä erillistä tasa-arvorahoitusta, jotta voimme kohdennetusti toimia koulutuksen eriarvoistumista vastaan.
Opettajat eivät kaipaa suuria uudistuksia, vaan mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä, opettamiseen.
Tärkein viestimme päättäjille on, että akuutit ongelmat on laitettava kuntoon. Opettajat eivät kaipaa suuria uudistuksia, vaan mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä, opettamiseen. Mittavat reformit, visiot tai peruskoulun laajat uudistukset tässä hetkessä olisivat lapsen ja kaiken ikäisten oppijoiden tulevaisuudesta nakertamista, sillä ne siirtäisivät ratkaisuja hamaan tulevaisuuteen. Ratkaisuja on tehtävä nyt, ja turvattava työrauha opettajille ja oppijoille.
Katarina Murto
OAJ:n puheenjohtaja
