Tuen yhtenäistäminen on erinomainen lähtökohta, mikäli se tarkoittaa vahvasti koko opintopolun jatkuvaa tukea ilman katkoksia nivelvaiheissa. Opiskelijan on saatava tukea eikä se saa jäädä lomakkeisiin tai HOKS:n syövereihin. Olennaista on sekin, että erityisopetusta antaa pätevä erityisopettaja. Tuen tarpeen lisääntyessä myös saatavan tuen on lisäännyttävä. Tämä edellyttää kunnossa olevia resursseja.

Tuen yhtenäistäminen ei saa tarkoittaa samanlaista tukea kaikille koulutusasteille. Peruskoulussa tapahtuva oppiminen on erilaista kuin ammatillisessa koulutuksessa, ja siksi tuenkin tulee olla erilaista. Uudistus ei saa johtaa siihenkään, että tarpeeton lomakkeiden täyttäminen lisääntyy.

Kasasimme kuusi täsmäkeinoa, joilla tuki ammatillisella toisella asteella saadaan toimimaan.

1. Tiedonsiirto pitää saada sujuvaksi toiselle asteelle

Perusopetuksen järjestäjällä on velvollisuus toimittaa ammatillisen koulutuksen järjestäjälle tieto oppilaan erityisestä tuesta ja muista välttämättömistä tiedoista, joiden pohjalta ammatillisen koulutuksen järjestäjä arvioi opiskelijan erityisen tuen tarpeen. Tällä hetkellä tiedonsiirto perusopetuksesta toiselle asteelle toimii vaihtelevasti.

On erityisen vaikeaa tietää sitä, mitä ei tiedä. Ammatillisen oppilaitoksen erityisopettajalla ei ole tietoa edes siitä, onko hänellä käytössään kaikki tuen suunnittelua varten tarvittava tieto. Lisäksi tieto tulee ammatillisiin oppilaitoksiin eri reittejä pitkin eri henkilöille: erityisopettajalle, opinto-ohjaajalle ja opintopalveluille. Osa tietoturvallisesti ja osa vähemmän tietoturvallisesti. Ongelmia syntyy etenkin tilanteissa, joissa edeltävistä opinnoista on pidempi aika.

Välttämätöntä tietoa voi jäädä uupumaan, kuten esimerkiksi perusopetuksessa tehostettua tukea saaneen opiskelijan tarve osa-aikaiseen erityisopetukseen jossain tietyssä oppiaineessa. Viranomaisten ohjeistusten siirrettävistä tiedoista tulisi olla nykyistä tarkempia.

Joissain kunnissa tieto siirtyy automaattisesti järjestelmissä. Toisissa oppilaitoksissa alueen erityisopettajat ja opinto-ohjaavat järjestävät tiedonsiirtotapaamisia. Jotta tiedonsiirto saadaan toimivammaksi, tulee kunnan tai yksityisen koulutuksen järjestäjän kehittää toimivat ja yhtenäiset tavat tiedon siirtämiseksi.  

2. Tuen tarve ei häviä – lakiin tarvitaan oikeus osa-aikaiseen erityisopetukseen ja tukiopetukseen

Opiskelijan tuen tarve ei poistu siirryttäessä perusopetuksesta toiselle asteelle. Perusopetuksessa lähes joka neljäs sai tehostettua tai erityistä tukea. Tehostettu tuki on usein osa-aikaista erityisopetusta tai tukiopetusta. OAJ:n tekemän kyselyn (2022) vastaajista 60 prosenttia on sitä mieltä, että oppivelvollisuuden piirissä olevat opiskelijat tarvitsevat aiempaa enemmän erityisopettajan tukea.

Oppilas, joka on saanut osa-aikaista erityisopetusta peruskoulussa, tarvitsee sitä todennäköisesti jatkossakin. Suurin osa tukea tarvinneista oppilaista siirtyy ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle voidaan tehdä erityisen tuen päätös, jos tuen tarve on säännöllinen ja pitkäaikainen. Osalle opiskelijoista riittäisi kuitenkin osa-aikainen erityisopetus ja tukiopetus.

Tarvitaan lakimuutos, joka määrittelee opiskelijalle oikeuden osa-aikaiseen erityisopetukseen ja tukiopetukseen.  Kun tuki on riittävää, opiskelijat sitoutuvat paremmin opintoihinsa ja keskeyttämiset vähenevät. Kun tukiopetuksesta ja osa-aikaisesta erityisopetuksesta säädetään lailla, osoitetaan koulutuksen järjestäjälle myös rahoitus tähän.

3. Vaativan erityisen tuen opiskelupaikkoja on lisättävä

Opiskelijalla on oikeus vaativaan erityiseen tukeen, jos hän vaikeiden oppimisvaikeuksien, vaikean vamman tai sairauden vuoksi tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista tukea.  Vaativaa erityistä tukea annetaan oppilaitoksissa, joilla on siihen järjestämislupa. Näitä oppilaitoksia on Suomessa vain 11 kappaletta.

Vaativa erityinen tuki on erittäin tärkeä osa tuen järjestelmää, vaikka sitä saa vain noin puolitoista prosenttia kaikista ammatillisen toisen asteen tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista. Kyse on juuri siitä joukosta, joiden eteneminen opinnoissa ilman vahvaa tukea ei onnistuisi.

Vaativan erityisen tuen tarve on lisääntynyt sekä oppivelvollisten että ei-oppivelvollisten osalta. Oppivelvollisuuden laajentaminen on vaikuttanut vaativan erityisen tuen opiskelupaikkojen saatavuuteen. Koulutuksen järjestäjien pitää tarjota opiskelupaikka ensisijaisesti oppivelvollisille. Kunta voi ohjata opiskelupaikaksi vaativan erityisen tuen oppilaitoksen, jolloin nämä opiskelijat on otettava oppilaitokseen. Näin ollen ei-oppivelvollisille jää vähemmän aloituspaikkoja.

Myös yleisistä ammatillisista oppilaitoksista ohjautuu oppivelvollisia vaativan erityisen tuen oppilaitoksiin. Opiskelupaikkoja ei ole kuitenkaan riittävästi. Tarvitaankin lisää vaativan erityisen tuen opiskelupaikkoja.

4. Riittävät resurssit on varmistettava

Hallitusohjelmassa on osoitettu ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen vahvistamiseksi vuonna 2023 viisi miljoonaa euroa ja vuodesta 2025 lähtien 10 miljoonaa euroa vuosittain.  On hyvä, että tuen tarve on tunnistettu ja siihen panostetaan.  

Tällä rahoituksella tulee palkata nyt opettajia, erityisopettajia ja opinto-ohjaajia, joilla on aikaa kohdata opiskelija arjessa. Ammatillista koulutusta on kehitetty paljon viimeisten vuosien aikana. Kehittämisen sijaan tarvitaan opettajia.

Lisärahoituksella pystytään vastaamaan osaan hallitusohjelman kunnianhimoisista haasteista. OAJ:n mukaan lisätyllä 10 miljoonalla eurolla saadaan esimerkiksi 15 prosentille opiskelijoista 16 oppituntia lukuvuodessa osa-aikaista erityisopetusta tai tukiopetusta.

Resursseja tarvitaan myös suomea tai ruotsia toisena kielenä käyttävien opetukseen. Riittävä kieliopetus auttaa opiskelijaa suoriutumaan opinnoista ja työllistymään valmistumisensa jälkeen, sillä puutteellisella kielitaidolla on vaikea pärjätä suomalaisessa työelämässä.

On erittäin tärkeää, että uudistettaessa ammatillisen koulutuksen rahoitusta turvataan jatkossakin erityisen tuen sekä opiskeluvalmiuksia tukevien opintojen erillinen rahoituskerroin.

5. Tuen toteutumista tulee seurata

Oppilaitoksissa on huolehdittava siitä, että erityiseen tukeen kohdennettu rahoitus menee erityisopetukseen. Opiskelijoiden saamaa tuen toteutumista on seurattava. Myös oppilaitosten laatutyössä pitää tarkastella oppimisen tuen laatua ja riittävyyttä.

Seurannassa on huomioitava, että oppilaitoksessa on riittävä määrä sekä ammatillisia- että laaja-alaisia erityisopettajia. Ammatillisten opettajien kyselyn (2022) sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin mukaan haasteena on riittämätön tuki erityisesti työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa sekä ammatillisissa tutkinnon osissa. Nyt monet ammatillisten erityisopettajat työskentelevät tuntiopettajina tai lehtoreina, ei erityisopettajina. Erityisopettajilla pitää myös olla riittävästi aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen ja heidän tukemiseensa.

6. Opettajien osaamisesta ja jaksamisesta huolehdittava

Opettajien osaaminen oppimisen tuesta on varmistettava. OAJ:n täydennyskoulutuskyselyn (2023) mukaan yli kolmannes perusopetuksen ja toisen asteen opettajista ei ole osallistunut täydennyskoulutukseen työajalla. Eniten toivottiin täydennyskoulutusta erityisten oppijoiden tukemisesta ja erityispedagogiikasta.

Lyhytaikaisten koulutusten lisäksi tarvitaan lisää erityisopettajia ja opinto-ohjaajia. Näiksi kouluttautumisen on pitkälti mahdollistanut aikuiskoulutustuki, joka ollaan nyt lyhytnäköisesti lakkauttamassa. Aikuiskoulutustuki on myös vaikuttanut myönteisesti tukea saaneiden jaksamiseen.

Osaamisen lisäksi onkin huolehdittava opettajien jaksamisesta. Hyvinvoiva opettaja jaksaa pitää huolta opiskelijoidensa oppimisesta ja opintojen etenemisestä.

Riittävä, oikein kohdennettu tuki hyödyttää ennen kaikkea opiskelijaa, auttaa häntä saamaan tarvittavat valmiudet työelämään ja yhteiskuntaan. Kun tukea tarvitseville opiskelijoille varmistetaan riittävä tuki, opiskelijat etenevät opinnoissaan, valmistuvat ja koko yhteiskunta hyötyy.

Mirjami Lehikoinen ja Eira Bani

Kirjoittajat ovat OAJ:n erityisasiantuntijoita