Vuosittain lukuvuoden alkaessa mediassa pohditaan erilaisten teemojen kautta, kuka lasta kasvattaa: lapsen vanhemmat, opettajat vai joku muu.
Kotien kasvatusvastuu on kestoteema, mutta nykyisessä kompleksisessa maailmassa perheet eivät selviä yksin, vaan tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Koulun roolia on painotettu ja koulua on vastuutettu lasten ja nuorten ongelmien ratkaisemiseksi.
On selvää, että vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu. Siitä lähtee liikkeelle myös lapsen oikeuksien sopimus, jonka mukaan vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Vaikka vanhemmilla on ensisijainen vastuu, se ei tarkoita, että heidän tulisi selviytyä yksin. Yhteiskunnan eri toimijoiden on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa. Tästä hyötyy sekä lapsi että koko Suomi.
Yhteiskunnan eri toimijoiden on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa. Tästä hyötyy sekä lapsi että koko Suomi.
Parasta kasvatustyötä tehdään yhdessä. Yhteinen kasvatustyö tarkoittaa ennen kaikkea yhteistyötä. Jollekin nuorelle oman kasvun ja kehityksen kannalta merkittävä aikuinen voi löytyä kodin ulkopuolelta ja olla opettaja, toiselle taas harrastuksen valmentaja. Kolmas löytää turvallisen aikuisen nuorisotalolta tai isoskoulutuksesta.
Lapsen ympärillä olevien vanhempien ja muiden toimijoiden on soudettava samassa veneessä samaan tahtiin. Yhteinen soututahti harvemmin löytyy tuurilla, vaan se vaatii harjoittelua, yhteistä ymmärrystä vauhdista ja määränpäästä.
Yhteistyö eri toimijoiden välillä edellyttää resursseja. Koulussa opettajalla on oltava aikaa tutustua lapseen ja tämän vanhempiin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä täytyy olla aikaa keskustella opettajien ja rehtoreiden kanssa lapsen tilanteesta. Poliisin kannattaa varata aikaa vierailla koululla vanhempainilloissa tai luokissa.
Sujuvaa yhteistyötä ei synny ilman ymmärrystä kunkin toimijan tehtävistä, vastuista ja velvollisuuksista. Tarvitaan myös yhteistä aikaa muodostaa yhteinen näkemys ja yhteiset tavoitteet. Onnistumisen avain on kaikkien osapuolten välinen luottamus ja kunnioitus.
Onnistumisen avain on kaikkien osapuolten välinen luottamus ja kunnioitus.
Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa rakastettuna ja turvassa parhaaksi versioksi itsestään. Tämän voimme varmistaa vain yhdessä.
Meistä jokaista tarvitaan siihen, että lapsi voi kokea olevansa rakastettu ja turvassa. Siihen, että jokainen lapsi voi tuntea kuuluvansa joukkoon ja että jokainen voi kasvaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen ovat olennaisia tekijöitä, jotka edistävät hyvinvointia ja vahvistavat luottamusta.
Tarvitsemme lisää aikaa yhteistyön rakentamiselle ja yhdessä toimimiselle.
Yhdessä tehty kasvatustyö kantaa pitkälle. Tarvitsemme lisää aikaa yhteistyön rakentamiselle ja yhdessä toimimiselle. Lapsen edun tulee ohjata kaikkea toimintaa. Yhdessä olemme enemmän.
Ira Hietanen-Tanskanen
juristi, Opetusalan ammattijärjestö OAJ
Valtteri Tervala
järjestöpäällikkö, Suomen Vanhempainliitto
Kiinnostaako teema? Katso keskustelutallenne!
Käsittelimme aihetta 30.9.2023 Hyvin sanottu -keskustelufestivaalien pop up -keskustelussa otsikolla Kuka lasta kasvattaa: koti, koulu vai joku muu? Katso keskustelu alta tai Youtubessa.
