Opetusalan suhteen näkymät ovat työhyvinvoinnin suhteen huolestuttavia. Opetusalan työolobarometrissa asiaa kysytään säännöllisesti. Vuonna 2013 opetusalan ammattilaiset arvioivat työkyvykseen 8,2 asteikolla yhdestä kymmeneen. Vuosikymmen myöhemmin, vuonna 2021, tulos oli enää 7,6. Työolobarometri julkaistaan seuraavan kerran keväällä 2024, silloin nähdään, jatkuuko luisu.
Maailmassa asiat harvoin jakautuvat tasan, eikä uupuminenkaan tee poikkeusta. Selvästi vertailuryhmää enemmän tuntuvat uupuvan korkeasti koulutetut naiset. Opetusalalla tunnutaan kokevan enemmän kuormitusta ja työhyvinvoinnin heikkenemistä, kun vertailukohdaksi otetaan muut korkeakoulutetut.
Miksi näin? Yksiselitteistä vastausta ei valitettavasti ole. Kokemukset työssä koetusta väkivallasta ovat olleet nousussa opetusalan ammattilaisten keskuudessa, omat voimavarat koetaan riittämättömiksi eikä esihenkilöillä ole riittävästi aikaa tukea työntekijöiden työkykyä, silloin kun työntekijät sitä tarvitsisivat. Omaa työtä haluttaisiin tehdä paremmin kuin siihen on osoitettu resursseja.
Työsuojeluvaltuutetuilta kysyttäessä he kertovat työelämän ilmiöistä nousevan erityisesti esille työpaikkojen resurssipulan, talouden kehityksen, huonosti voivat lapset ja nuoret, työyhteisöissä työntekijöiden uupumisen, epäasiallisen kohtelun sekä liian suuren työkuorman vaikuttavan arjessa opetusalan ammattilaisten jaksamiseen.
Vuoden 2023 Pisa-tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaiset koulut ovat vielä kohtuullisen samalla viivalla osaamisen tason suhteen, mutta koulujen sisällä hyvin- ja huonosti osaavat ovat alkaneet eriytyä voimakkaammin. Tämä kehitys lisää opetusalan ammattilaisten kuormittumista. Pisa-tulosten läpikäynnistä voit lukea tarkemmin tästä.
Työelämä onkin parhaillaan suuressa muutoksessa, joka näkyy yhä useammin epävarmuutena tulevaisuuden suhteen. Työhön tarvitaan nyt työn huokoistamista. Huokoistamisen toimenpiteet voivat vaihdella pienistä työtehtävien täsmennyksistä isompiin, esimerkiksi työnkuvan laajempaan muokkaamiseen työ- ja virkaehtosopimusten puitteissa. Lisäksi tarvitaan keskustelua oman työn kuormitustekijöistä oman esihenkilönsä kanssa. Näiden keskustelujen on johdettava myös muutoksiin työssä.
Työelämä ei voi olla talkoot, joissa pitää venyä ja venyä. Työstä täytyy voida pitää ja siinä pitää voida kokea onnistumista ja flowta. Tämä on paitsi opettajien, ennen kaikkea oppilaiden oikeus. Nyt aletaan olemaan lähellä pistettä, jossa omaa rakasta työtä ei jakseta enää tehdä.
