Aloitetaan muutamasta perusasiasta.
Ammattikorkeakouluissa valmistuu vuosittain noin 30 000 eri alojen osaajaa, kuten ensihoitajia, apuvälineteknikkoja, musiikkipedagogeja tai bioanalyytikkoja. Ammattikorkeakoulu on myös merkittävä ammatillisten opettajien kouluttaja korkeakouluihin, ammatillisiin oppilaitoksiin ja aikuiskoulutukseen.
Tilastot kertovat, että ammattikorkeakouluista valmistuneet työllistyvät erittäin hyvin. Se ei ole mikään ihme, sillä ammattikorkeakouluilla on tiivis yhteistyö työelämän kanssa ja ne kykenevät uudistamaan opetusta nopeasti maailman muuttuessa. Tämä näkyy myös aikuiskoulutuksen saralla.
Ammattikorkeakoulut ovat tärkeä kehityksen ja innovaatioiden ajuri. Ammattikorkeakoulujen kampuksilla aina Salosta Rovaniemelle on suuri merkitys sekä alueelliseen että valtakunnalliseen hyvinvointiin ja kilpailukykyyn. On vaikea nähdä, miten Suomi voisi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa ilman ammattikorkeakoulun käyneiden osaamista ja taitoja.
Ammattikorkeakouluja on ollut Suomessa kolmen vuosikymmenen ajan. Siinä ajassa ne ovat lunastaneet ja vakiinnuttaneet paikkansa osana suomalaista koulutus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää. Ammattikorkeakoulujen vahvuus on siinä, että ne pystyvät ketterästi yhdistämään käytännön kokemuksen ja uusimman tieteellisen tiedon ja synnyttämään sitä kautta työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista.
Nämä ovat tosiseikkoja, jotka olisi aina syytä pitää mielessä, kun ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta päätetään. Liian usein perusasiat unohtuvat ja puhutaan ammattikorkeakoulujen ohi.
Näkyykö ammattikorkeakulujen arvo maan koulutuspolitiikassa?
Ei ainakaan siinä määrin, mikä ammattikorkeakoulujen potentiaali on.
Korkeakoulujärjestelmän suhteen käydään säännöllisesti keskustelua siitä, millaisia rakenteellisia uudistuksia yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarvitsisivat. Ongelmana on se, että rakenteet eivät synnytä yhtään tutkintoa tai osaajaa, vaan korkeakoulut. Vanhan levyn pyörittämisen sijaan olisi syytä puhua toiminnallisesta yhteistyöstä ja verkostomaisesta yhteistyöstä, jota tehtäisiin aina siihen suuntaan, mistä on eniten hyötyä korkeakoulujen perustehtävän kannalta.
Hybridikorkeakoulumalli ei todennäköisesti synnytä sellaista lopputulosta, joka palvelisi alueellisia tai valtakunnallisia intressejä. Kaurapuuro ja paahtoleipä voivat kuulua molemmat aamiaspöytään, mutta paahtoleivän voitelu kaurapuurolla ei tee siitä parempaa.
Samaan aikaan ammattikorkeakoulut joutuvat kamppailemaan rahoituksensa puolesta. Ammattikorkeakoulujen rahoitus on jo nyt hallituksen päätöksillä vähenemässä, eikä esimerkiksi EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen korotus tule automaationa paikkaamaan syntyvää lovea. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärien lisäämiseen on onneksi ensi vuodelle kymmenen miljoonaa euroa lisärahaa, mutta tämänkään summan jatkuvuudesta ei ole takeita.
Tarvitsemme ammattikorkeakoulujen kunnianpalautuksen, lisää resursseja ja työrauhaa ainaisen rakenteellisen kehittämisen sijasta.
Katarina Murto
OAJ:n puheenjohtaja
X:ssä (ent. Twitter) @KatarinaMurto
Lue lisää OAJ:n hiljattain julkaisemasta ammattikorkeakoulujen toiminnallisen ja taloudellisen autonomian toteutumisen selvityksestä.
