Otsikon klassikkolausahdus Bill Clintonin vuoden 1992 kampanjastrategilta nousee mieleen, kun pohtii ensi kevään vaalien puheenaiheita. Kuntien taloustilanne sote-uudistuksen jälkeisessä Suomessa on määräävin tekijä, jolla uuteen valtuustokauteen lähdetään. Tarve vastuulliselle kuntapäätöksenteolle on suurempi kuin aikoihin.
Sote-uudistus mullisti kuntien talouden ja tehtävät. Aikaisemmin valtionosuuksista nojaa saaneet kunnat ovat vahvemmin oman verokertymän varassa ja toisaalta kunnat, jotka aikaisemmin olivat yhteiseen pottiin maksajia, ovat muuttuneet valtionosuutta saaviksi. Samaan aikaan kunnan tehtävät ovat muuttuneet. Kuntien pääasiallinen tehtävä uuden kunnan aikana on kasvatuksen ja koulutuksen järjestäminen. Talouden pito on siten rakennettava palvelemaan näitä tehtäviä.
Taloustilanne on kunnissa murroksessa, mikä luo erityisen tarpeen vastuullisille ja taloutta ymmärtäville kuntapäättäjille. Kuntapäättäjän tehtävä on kuntalaisten palveluiden turvaaminen. Laadukkaat koulutuspalvelut edellyttävät tiukkaa priorisointia kunnassa ja päättäväisyyttä satsata tärkeimpään. Koulutus on todellakin pääasia.
Mihin raha todella kuluu?
Pelkkiä kunnan talousarvion momenttikohtia seuraamalla ei aina avaudu, mihin raha tarkalleen ottaen kuluu. Opetuksen osuus perusopetuksen kustannuksista kuvaa osuutta kokonaisrahoituksesta, joka käytetään lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Vaikka sivistystoimen menot ovat kasvaneet kunnissa viime vuosina vauhdilla, ei oppilaiden opettamiseen ja kohtaamiseen ole käytetty juurikaan enempää. Sivistystoimen kustannuksia ovat nostaneet kohonneet tilavuokrat, kuljetuskustannukset ja IT-kulut. Samaan aikaan yhteiskunnan odotukset kouluille ovat moninaistuneet. Koulutuksen laatua tarkasteltaessa merkitystä on ainoastaan sillä, miten paljon on oppilaan ja opettajan välisiä kohtaamisia.
Mihin kysymyksiin kannattaa talouskeskustelussa keskittyä?
Talouskeskustelu vaalien alla rajautuu monesti leikkauslistoihin tai uusien menokohteiden mainostamiseksi. Näissä keskusteluissa vastuullisen taloudenpidon teemoja on vaikea saada esille.
Keskimääräisen kunnan menoista jopa 60 prosenttia menee kasvatuksen ja koulutuksen järjestämiseen. Kuntien menoja kannattaa perata tarkkaan siitä näkökulmasta, että ne palvelevat kunnan elinvoimaa. Jos juustohöylätään kaikesta, leikataan todellisuudessa eniten päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista.
Tosiasioiden tunnistamien on tie menestykseen. Kaikkea ei kannata tehdä itse, jos yhdessä toteutettuna on saatavissa parempaa laatua kuntalaisille.
