Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen on yksi heikoimmin perustelluista hallituksen päätöksistä. Eikö meillä ymmärretä jatkuvan oppimisen ja osaamisen päivittämisen välttämättömyyttä vauhdikkaasti muuntuvassa työelämässä ja työn murroksessa? Eikö Suomi ole enää koulutusmyönteinen? Eikö enää voi vaihtaa alaa aikuisena tai kun työkyky on koetuksella uupumisen takia?
Koulutuksen mallimaasta on tuota pikaa tulossa häpeäpilkku. Olemme saaneet olla ylpeitä koulutuksemme tasosta ja siitä, että meillä ei ole umpiperiä – aina voi kouluttautua lisää, eikä lisäkoulutuksen tiellä ole ollut esteitä. Ennemminkin siihen on kannustettu. Kannustuksella tässä yhteydessä tarkoitan tukea enkä rankaisua, kuten hallitusohjelman kannustus-sana tuntuu välillä tarkoittavan. Länsinaapurimme Ruotsi on ottanut niinkin hiljan kuin vuonna 2020 mallia Suomen aikuiskoulutuksesta ja sen tukemisesta. Nyt Suomi itse on kuoppaamassa koko mallin. Onko se viisasta, kun mahdollisuutena olisi myös kehittää sitä? Kehittämisen kannalla on myös työllisyysrahasto, joka on ollut aikuiskoulutuksen pääasiallinen rahoittaja.
Vuoden alussa hallitus heikensi lakimuutoksella työntekijöiden asemaa, kun työssäoloehto pidentyi, lomakorvaus siirsi työttömyysetuuden maksatuksen alkua ja omavastuuaika piteni seitsemään päivään. Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen jatkaa tätä työntekijöiden tilanteen kurjistamista, puhumattakaan muista ”työelämän kannustimista”, joita hallitus on ajamassa lakimuutoksin.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen koskettaa kaikista eniten naisvaltaisten ja pienipalkkaisten alojen työntekijöitä eli juuri niitä henkilöitä, joilla ei ole mahdollisuutta kouluttautua omalla kustannuksellaan tai ottaa lainaa opintoja ja elämistä varten. Tällaisilla päätöksillä yhteiskuntamme eriarvoistuminen saadaan syvenemään. Pienituloiset jäävät oman onnensa nojaan ja varakkaammilla ei ole hätää, kun he voivat itse kustantaa lisä- ja täydennyskoulutuksensa.
Työministeri puolustelee aikuiskoulutustuen lakkauttamista sillä, että lakkauttamisen vaikutuksena työllisyys nousee peräti kymmenellä tuhannella työllisellä, kun kouluttautuvat eivät jää pois työelämästä koulutuksen ajaksi, mutta vaikuttavuudessa ei olla huomioitu mahdollisia sijaisia ja heidän työllistymistään. Sijaisen saadessa jalan oven väliin, on mahdollista, että työsuhde jatkuu tai ainakin työkokemuksen karttuessa mahdollisuudet seuraavaan työpaikkaan vahvistuvat. Ministerin päiväunena kuultiin uutisissa , että jatkossa kouluttautumista voivat tukea työnantajat esim. siten, että työnantaja maksaa palkkaa myös koulutuksen ajalta. Nuorison sanoin – In your dreams!
Yrityksiä kaatuu tällä hetkellä ennätystahdissa. Vuonna 2023 pantiin vireille 3293 konkurssia, joista osa on myös erittäin suuria yrityksiä. Tuo määrä on suurin neljännesvuosisataan. Talousnäkymät eivät vielä ole paranemassa, joten on vaikea uskoa, että työnantajilla olisi kykyä ja halukkuutta maksaa palkkaa ajalta, jolla työntekijä ei ole niin sanotussa tuottavassa työssä vaan kouluttautumassa.
Opetusalalla aikuiskoulutustuen lakkauttaminen iskee kelpoisen työvoiman saatavuuteen, työssäjaksamiseen sekä aikuisia kouluttavien oppilaitosten toimintaan. Työvoiman saatavuudesta kärsivien alojen opettajat, kuten varhaiskasvatuksen opet, erityisopet, opinto-ohjaajat ja ammatillisen alan opettajat ovat aikuiskoulutustuen turvin voineet keskittyä opintojen loppuvaiheisiin tai pakolliseen harjoitteluun. Opetusalan työssäjaksamisesta on kannettu huolta ja aikuiskoulutustuki on ollut se mahdollistava tekijä tuunata työtään, lisätä osaamistaan omalla alalla ja pitää samalla pieni hengähdystauko itseään kehittäen. Oppilaitoksissa uhka aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttamisesta näkyy jo nyt, koulutukseen hakijoita on tällä hetkellä paljon ja lakimuutoksen voimaantullessa on ennakoitavissa, että muutamalta aikuiskoulutuksen järjestäjältä voi mennä ovet lopullisesti säppiin.
Kuuleeko hallitus lausuntoja?
Hallituksen esitys aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttamisesta oli lausunnolla ”sopivasti” joulun alla ja välipäivinä. Lausuntojen kirjoittamiseen oli siis niukahkosti aikaa, jos lausuntoja kirjoittavat tahot viettivät ansaittuja lomapäiviä joulun alla ja vuoden päätteeksi. Foliohattu päässä täällä mietin, että oliko lausuntoaika tarkoituksellisesti suunniteltu haastavaan aikaan joulu-tammikuun vaihteeseen.
Perjantaihin 5. tammikuuta mennessä lausuntopalvelun kautta lausuntoja oli lähetetty 78 kappaletta. Näistä lausunnoista kriittisiä ja aikuiskoulutustuen lakkautusta vastaan oli 65, puoltavia kuusi ja varovasti tai osittain puoltavia seitsemän. Suurimmassa osassa lausunnoista toivottiin nykyisen tukijärjestelmän kehittämistä, ei lakkauttamista.
Hyvät ministerit! Toivomme, että luette näitä lausuntoja ajatuksella ja huomioitte niistä huolet työvoiman saantiin ja osaamisen kehittämiseen liittyen. Hallituksen tavoite oppimisen tuen uudistamiseksi sekä erityisopettajien kouluttamisen lisäämiseksi vaikeutuu aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttamisen myötä. Myös yksilön jaksamiseen liittyvät näkökulmat tulee huomioida. Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien heikentäminen tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamista ei pidä tehdä ennen kuin tilalle on saatu samanaikaisesti voimaan tuleva uusi tukimalli, joka kohdistuu entistä paremmin työvoimapula-aloille ja eniten koulutusta tarvitseville.
Se on yhtä lailla työnantajien, työntekijöiden ja koko Suomen etu.
Lue OAJ:n lausunto
