YK:n yleiskokous hyväksyi 10. päivä joulukuuta vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Ennen julistusta ja sitä seuranneita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia naiset olivat käytännössä ilman yleismaailmallisesti tunnustettuja oikeuksia.
Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan etene itsestään tai tasaisesti ajan saatossa. Kirjailija Kaari Utrio totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että meneillään on naisvihan vastahyökkäys. Hän viittasi mm. tuoreeseen Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry:n selvitykseen, jonka mukaan joka neljäs suomalainen alle 35-vuotias mies on valmis oikeuttamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa naisten omalla käytöksellä tai pukeutumisella.
Ongelma on tietenkin koko yhteiskuntaa koskettava. Mutta mitä kouluissa ja oppilaitoksissa voidaan tehdä asialle?
Suomalainen naisviha leviää tehokkaasti verkossa
Helsingin yliopistossa on tutkittu verkon naisvihaa Suomessa. Tutkimuksen mukaan verkon algoritmien logiikka kannustaa äärimmäiseen sisältöön, joka herättää tunteita sekä kannattajien että vastustajien leirissä. Väkivaltainen retoriikka verkossa on arkista ja banaalia. Esimerkiksi pelikulttuurien ja verkkoyhteisöjen tutkimuksessa on havaittu rasistista, naisvihamielistä tai muuten syrjivää keskustelukulttuuria. Verkon väkivaltainen ja naisvihamielinen sisältö tavoittaa laajalti nuoria miehiä ja poikia. Myös opettajat ovat tunnistaneet, kuinka usein Andrew Taten kaltaiset kaupalliset vaikuttajat osuvat ja uppoavat herkässä kasvuiässä samaistumispintaa etsiviin nuoriin.
Kouluissa ja oppilaitoksissa tarvitaan lisää hetkiä ihmisoikeusperustaiseen keskusteluun verkossa leviävistä ilmiöistä ja sisällöistä, joissa lapset ja nuoret voivat turvallisesti kysyä aikuiselta ja kyseenalaistaa vaikuttajien väitteitä. Kun väkivaltaa ryhdytään perustelemaan ja oikeuttamaan verkosta omaksutuilla arvoilla ja kulttuurilla, on kyse ihmisoikeusongelmasta, jota vastaan tulee suunnitelmallisesti vaikuttaa. Valtaosa opetusalalla työskentelevistä on naisia, jolloin naisvihamielinen ilmapiiri vaikuttaa suoraan myös opettajien hyvinvointiin.
Naisviha on rakenteellinen ongelma, johon on keinoja vaikuttaa
Monissa muissakin maissa on tutkittu ja herätty vastaavaan tilanteeseen lisääntyneestä naisvihasta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa poliisi teki kesällä 2024 julkilausuman, jossa se vaati laaja-alaisia yhteiskunnallisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Väkivaltatutkimuksessa puhutaan jäävuoresta, jonka huipulla ovat väkivaltaiset teot, mutta jäävuoren alaosa pitää sisällään kerrostumia naisia ja tyttöjä esineellistävästä puheesta ja kulttuurista. Jos naisten ja tyttöjen oikeuksia ei verkossa tai pukukopeissa puolusteta, halveksuva ilmapiiri madaltaa kynnystä myös väkivaltaisiin tekoihin.
Ikätasoinen seksuaalikasvatus on avainasemassa oikean tiedon lisäämisessä. Opettajat eivät kuitenkaan yksin pysty muokkaamaan kokonaisten ikäluokkien asenteita, vaan työhön tarvitaan laaja-alaista rintamaa.
Naisvihalla on laajoja ja kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siksi sitä tulee käsitellä poliittisena kysymyksenä, johon voi myös vaikuttaa. Tulevaisuudessa näemme, millaisia lainsäädäntötoimia EU:ssa ja toisaalta Suomessa saadaan aikaiseksi verkossa leviävän vihan ja esimerkiksi maalittamisen hillitsemiseksi.
