Neuvottelut uusista työehtosopimuksista käynnistynevät viimeistään helmikuun alkupuolella. Kun yliopisto ja kunta-ala eivät tällä kertaa ole neuvotteluvuorossa, on erinomainen tilaisuus verrata, mitä opetusalakohtaisesti on yleisesti sovittu palkantarkistuksista vuosille 2023-2024.  

Vaikka työnantajien neuvottelijat pitävät palkansaajien tekemää palkkavertailua lähinnä naapuripöytiin vilkuiluna, ammattiliitot pitävät sitä erittäin merkityksellisenä. Kyse ei ole ”naapurikateudesta” eikä edes huutokaupasta, vaan olemme OAJ:n neuvottelijoina esittäneet vakavan huolen yksityisen opetusalan työntekijöiden palkka-asemasta suhteessa muun opetusalan ja julkisen sektorin työntekijöihin.  

Yksityisellä opetusalalla on tavoiteltava palkkakehitystä turvaavaa ja palkkatasoa parantavaa neuvottelutulosta. Kun palkat ovat kilpailukykyiset, myös yksityisen koulutuksen järjestäjät saavat palvelukseensa kelpoisia, koulutettuja, kokeneita ja motivoituneita työntekijöitä.

Moni ala kärsii koulutettujen ja kelpoisten työntekijöiden saatavuusongelmasta. Emme kaipaa samaa yksityiselle opetusalalle.

Yksityisen opetusalan työntekijät vertaavat luonnollisesti omaa palkkakehitystään ja työmääräänsä vastaavaan ansiokehitykseen ja työaikamääräyksiin kunta-alalla. Onhan esimerkiksi opettajilla vastaava koulutus ja työllä samat tavoitteet niin kunnan kuin yksityisissä kouluissa. Myös yksityiset koulut ja oppilaitokset hoitavat julkista koulutustehtävää ja toimivat pääosin verovaroilla.

Onkin eriskummallista, jos yksityisen opetusalan työantajaedustaja sulkee silmänsä ja ”kolmesti kieltää” sektoreiden välisen vertailun. Vaatimus niin sanotun yleisen linjan noudattamisesta estää toimialalle kuuluvan ansiokehityksen.

Kunta-alalla sovittiin vuosiksi 2022-2024 mittavat palkkaratkaisut. Kun katsomme pelkästään sopimuskorotusten suuruuksia, emmekä huomioi niiden korotusajankohdan mukaisia kustannusvaikutuksia, yksityisen opetusalan palkkakehitys uhkaa jäädä jälkeen. 

Yksityisen opetusalan pitää pystyä parempaan. Jotta pääsisimme edes verrokkialojamme vastaavalle tasolle, pitää 2024 sopimuksen kustannusvaikutuksen vastata vähintään samaa. Edes samantasoinen ratkaisu ei estäisi palkansaajan köyhtymistä, sillä elinkustannusten nousu on ollut nopeaa.

Kysymys kuuluu, haluaako yksityinen opetusala olla kilpailukykyinen toimiala? 

Työnantajaliitolla on tapana väittää, että yksityisen opetusalan työntekijöiden muita suuremmat tai edes samantasoiset palkankorotukset olisivat tuhoisia maamme taloudelle. Väite on epätosi. 

Maamme 2022 julkisista menoista 10,2 prosenttia koostui koulutuksesta. Toisin sanoen jokainen veronmaksaja käytti veroeurostaan 10,2 senttiä koulutusmenoihin. Tästä yksityisen opetusalan 24 000 työntekijän vuoden 2022 palkkasumma on 5,7 promillea. Kustakin veroeurosta kului siis 0,00057 euroa yksityisten oppilaitosten työntekijöiden palkkoihin.  

Ostovoiman turvaava yleiskorotus yksityiselle opetusalalle lisäisi maamme julkisia menoja muutaman promillen kymmenyksen. Onko tämä oikeasti tuhoisaa?  

On kaukokatseista, vastuullista ja järkevää panostaa opetusalan ammattilaisiin myös yksityisellä opetusalalla.

Pasi Repo
neuvottelupäällikkö