Ammatillinen erityisopetus kunniaan – erityinen tuki auttaa monet työelämään

Työtkin ovat muuttuneet. Likipitäen kaikilla ammattialoilla edellytetään laaja-alaista osaamista. ”Naulanhakkaajakoulukuntaa” ei enää ole, vaan pitää osata rakentaa talo alusta loppuun.

 

Erilaisten tilastojen ja tutkimusten mukaan nimenomaan koulutuksella tuotetaan hyvinvointia ja säästöjäkin yhteiskunnalle.

 

Ammatillinen erityisopetus on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Erityisen tuen turvin työelämään saadaan myös niitä nuoria, jotka todennäköisesti muuten jäisivät työelämän ulkopuolelle. Ammatilliset erityisopettajat tekevät vastuullista ja erittäin merkityksellistä työtä heitä tukiessaan.

 

Ammatillisissa oppilaitoksissa erityisen tuen opiskelijat on yleensä integroitu suuriin ryhmiin. Resurssileikkausten myötä ryhmäkoot vain suurenevat ja lähiopetuksen tuntimäärä laskee.

 

Jos joku, niin erityisen tuen opiskelija hyötyy koulutetun opettajan lähiopetuksesta. Erityisopettajalle pitääkin resursoida riittävästi aikaa, jotta tuki on paras mahdollinen.

 

Ammatilliseen koulutukseen tarvitaankin lisää erityisopettajan virkoja. Erityisammattioppilaitoksissa henkilöstöä opiskelijan tukemiseen on enemmän, mutta resurssipula vaivaa sielläkin.

 

Monet opiskelijat ovat tekemällä oppijoita, ja tähän huutoon reformi periaatteessa vastaa.

 

Ongelma on kuitenkin se, että työpaikat eivät ole valmiita ottamaan kyseisiä opiskelijoita. Työpaikat edellyttävät osaamista jo sinne tultaessa. Työelämä ei myöskään kanna kasvatusvastuuta opiskelijasta.

 

Ensi vuonna Suomi saa uuden hallituksen eduskuntavaalien vanavedessä. Uuteen hallitusohjelmaan on saatava huomattava rahapanostus, jotta opettajia saadaan työpaikoille ohjaamaan ja tukemaan opiskelijoita.

 

Ammatillinen erityisopettajan työ on hyvin haasteellista. Hän toimii monessa roolissa ja tekee yhteistyötä muiden opettajien ja muun henkilöstön kanssa. Tavallisessa oppilaitoksessa ei ole useinkaan riittävästi muuta henkilökuntaa tukemassa opiskelijaa.

 

Toisella asteella opiskelijan ongelmavyyhti on usein jo niin mittava, että sen purkamiseen tarvitaan laajaa verkostoa. Opiskelijaa tukevissa verkostotapaamisissa saattaa opiskelijan lisäksi olla mukana seitsemän-kahdeksankin aikuista miettimässä opiskelijan elämätilannetta.

 

On tärkeää, että työnantaja pitää hyvää huolta ammatillisen erityisopettajan osaamisesta. Osaamisen päivittämiseen pitää panostaa.

 

Myös turvallisuuskoulutuksen tärkeys on entisestään korostunut, esimerkiksi toiminta mahdollisessa väkivaltatilanteessa jne.

 

Nuorisotutkimuksestakin voisi olla apua. Opettaja tarvitsee tietoa nuoren kehitysvaiheesta vähän samalla tavalla kuin on puhuttu siitä, että 5-vuotiaiden oppimisherkkyys on korkeimmillaan koko elämänkaaressa.

 

Nuorilta itseltäänkin on hyvä kysyä mikä heitä parhaiten tukee. Kun tähän yhdistetään erityisopettajan osaaminen, nuorta pystytään tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Meillä riittää edunvalvottavaa toki myös työehdoissa. Palkkausperuste pitää saada uudestaan palkkahinnoittelun piiriin, muuten vaativasta työstä ei makseta oikeudenmukaisesti.

 

Pelkän TVA-järjestelmän kautta maksetut korvaukset ovat tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa olleet usein varsin pieniä, jos edes aina on maksettu lainkaan.

 

Onpa oppilaitoksissa myös erityisopetuksesta vastaavia, jotka eivät saa tehtävästä mitään lisäkorvauksia. Nämä asiat täytyy saada kuntoon.

 

Palkkausjärjestelmän perusideologiana on, että tehtävän vaativuus näkyy palkassa.

 

Kaiken perusta on kuitenkin se, että ammatillisen erityisopettajan vaativaa työtä tekee kelpoisuusvaatimukset täyttävä opettaja.

 

Ei ole merkityksetöntä, kuka tekee erityisen tuen suunnitelmat ja kuka niitä toteuttaa. Näihin vaativiin tehtäviin tarvitaan koulutettu ammattilainen.