Antti ja Emmi pohtivat parhaillaan mihin ammatilliseen oppilaitokseen he hakisivat opiskelemaan. Yhteishaun ja erityisoppilaitosten hakuun avataan 19. marraskuuta ”demo”, eli vuoden 2019 koulutustarjonnan sisältävä työkalu, jolla voi harjoitella hakemista kevään yhteishaussa.
Antti ja Emmi pohtivat parhaillaan mihin ammatilliseen oppilaitokseen he hakisivat opiskelemaan. Yhteishaun ja erityisoppilaitosten hakuun avataan 19. marraskuuta ”demo”, eli vuoden 2019 koulutustarjonnan sisältävä työkalu, jolla voi harjoitella hakemista kevään yhteishaussa.
Vaan ensin pitäisi päättää mihin oppilaitokseen hakisi. Missä ammatillisessa oppilaitoksessa keskeyttämisprosentti on pienin? Mistä työllistyy opintojen jälkeen parhaiten? Missä on eniten kelpoisia opettajia suhteessa opiskelijavuosiin? Paljonko oppilaitoksen rahoituksesta käytetään opetukseen? Paljonko opiskelu opiskelijalle maksaa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin Antti ja Emmi haluaisivat vastauksen.
Ammatillista koulutusta koskevien ja opiskelijalle tärkeiden tietojen pitäisi löytyä helposti yhdestä paikasta ja mahdollistaa oppilaitosten välinen vertailu. Julkisesti rahoitetun koulutuksen perustietojen kuuluisi olla järjestämismuodosta riippumatta avointa ja kaikkien saatavilla.
Ammatillisen koulutuksen asetus säätää koulutuksen järjestäjälle velvollisuuden tiedottaa muun muassa opetuksesta, opinto-ohjauksesta sekä muusta tarjolla olevasta ohjauksesta ja tuesta. Myös opiskelijoilta perittävistä maksuista on ilmoitettava ennalta, mutta kaikki eivät näin tee.
Anttia ja Emmiä harmittaa. Ammatillisen koulutuksen opetuksen niukkuudesta on ollut niin paljon puhetta, että he haluaisivat varmistaa hakeutuvansa sellaiseen oppilaitokseen, jossa kelpoiset opettajat opettavat ja ohjaavat opiskelijaa riittävästi. Valtiovarainministeriön julkaisemassa Peruspalveluiden tila 2018 -raportissa todetaan, että jo vuonna 2016 opetustuntien määrä oli pudonnut 16 prosenttia vuodesta 2010. Toisin sanoen opetuksen määrä oli pudonnut jo lähes päivän, ennen kuin viime vuoden 200 miljoonan euron suuruiset leikkaukset toteutettiin.
Kun sittemmin joka seitsemäs opettaja on irtisanottu ja opiskelijamäärä kasvanut 25 000 opiskelijalla, on vaikea uskoa, että opetusta annettaisi enemmän kuin 2016 yksilöllisemmästä opetuksesta puhumattakaan.
Antti ja Emmi ihmettelevät, että eikö koulutuksen järjestäjän edellytetä rekrytoivan lisää opettajia, jos he ottavat lisää opiskelijoita. Herää kysymys, paljonko ammatillisessa koulutuksessa onkaan opettajia. Sitä millainen kehitys opettajamäärässä on tapahtunut opiskelijamäärän kasvaessa 25 000 ei varmuudella tiedetä, koska meillä ei ole opettajarekisteriä, josta tiedon saisi selville.
Opettajat ja rehtorit Suomessa -kyselytutkimus kertoo, että 2016 ammatillisessa koulutuksessa oli lehtoreita noin 3 400, kun vuonna 2013 heitä oli 6 400. Mistä näin suuri ero johtuu? Vastaamista tähän vaikeuttaa sekin tosiasia, että vuonna 2016 kyselyn vastausprosentti oli vain 66, kun se aiemmin oli lähellä 90 prosenttia.
On käsittämätöntä, että Suomessa tiedot opettajista ovat näiden kyselyiden varassa, eikä ministeri aseta selvityshenkilöä selvittämään opettajarekisterin tarvetta ja siitä aiheutuvia kuluja. Esimerkiksi maamme johtavat tutkimuslaitokset Karvi, PT, Etla, VATT ja Koulutuksen tutkimuslaitos ovat yhdessä OAJ:n kanssa kirjallisesti ja useita kertoja pyytäneet ministeriä selvittämään opettajarekisterin tarpeen sekä siitä aiheutuvat kustannukset.
Koulutuksen järjestäjien kannattaisi nyt julkisesti kertoa, mitä pystyvät opiskelijoille tarjoamaan. Antti ja Emmi ansaitsevat tietää, missä he saavat opetusta eri oppimisympäristöissä viitenä päivänä viikossa. Ministeri ehtisi vielä asettaa selvitysmiehen selvittämään opettajarekisterin tarpeellisuuden. Kaikkien tehtyjen leikkausten jälkeen maamme opettajat ansaitsevat sen.
Tällä viikolla vietetään Euroopan ammattitaitoviikkoa. Yksi kampanjaviikon ydinviesteistä on, että paitsi Antti, Emmi ja kaikki muutkin opiskelijat, myös Suomi ja Eurooppa ansaitsevat laadukasta ammatillista osaamista selviytyäkseen. Euroopan komission viesti on niin selkeä, että Suomenkin on siihen helppo tarttua.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
