Koulujen kellot pirisivät taas pari viikkoa sitten lukuvuoden alun ja arkeen paluun merkiksi. Syksyn alku on monin tavoin uuden opettelun aikaa, kun monet lapset ja nuoret aloittavat kouluvuotensa uusissa kouluissa, luokissa ja ryhmissä.
Opettajalla voi olla jopa yli sata uutta kasvoa muistettavanaan, ja oppilaalla täysin uudet luokkatoverit tutustuttavana.
Kun oppilaita on paljon ja koulut ovat suuria, voi helposti mennä pitkä tovikin, ennen kuin kasvot yhdistyvät nimeen, persoonaan ja taustaan sekä tarinaan, jota kukin lapsi ja nuori kuljettaa mukanaan.
Uudet ryhmät ja kokoonpanot aiheuttavat aina myös uusia jännitteitä niiden dynamiikkaan. Mahdollisuus saada uusia ystäviä voi innostaa yhtä paljon kuin pelko jäädä ulkopuolelle voi kauhistuttaa.
Halu tulla huomatuksi muttei joutua silmätikuksi, erottautua massasta mutta istua joukkoon. Nämä ovat tarpeita, jotka ovat läsnä aina samanaikaisesti, kun ryhmäytymisprosessi käynnistyy.
Lukuvuoden alussa opettajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on tukea tätä dynamiikkaa ja varmistaa, että jokaisen lapsen ja nuoren on hyvä olla ja oppia osana ryhmäänsä. Sosiaalinen ja fyysinen turvallisuuden kokemus on kaiken oppimisen perusta. Jos koulu tai päiväkoti eivät pysty sitä takaamaan – yksin tai moniammatillisesti – on hyvästä työrauhasta tai hienoista oppimistuloksista turha edes haaveilla.
Viime vuonna 5,8 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kertoi tulleensa vähintään kerran viikossa koulukiusatuksi. Kiusaaminen on vähentynyt runsaasti vajaassa vuosikymmenessä, sillä lukuvuonna 2008–2009 luku oli 8,4 prosenttia.
Luvun tulisi kuitenkin olla pyöreä nolla. Ja sen eteen meidän opetus-, koulutus- ja kasvatusalalla on tehtävä kaikkemme.
Dynamiikan ongelmat alkavat usein koulusta, vaikka kiusaamistilanteet tapahtuisivatkin koulun seinien ulkopuolella tai digitaalisessa ulottuvuudessa. Lisäksi taustalla voi olla monimutkaisia kysymyksiä ja elämäntarinoita, joihin koululla ei ole osaa eikä arpaa. Ne eivät voi toimintaympäristöään valita. Vaikka koulu ei aina ole osa ongelmaa, kouluilla on kuitenkin parhaat välineet olla osa ratkaisua.
Tärkeää on tietysti tehdä yhteistyötä lasten huoltajien ja kotien kanssa. Se yhteistyö on aloitettava heti lukuvuoden alussa. Tämä myös usein ennaltaehkäisee kiusaamista.
Kouluissa on pedagogisesti koulutettua henkilöstöä, joka osaa tukea vuorovaikutuksen kehittymistä, ottaa puheeksi kiusaamista ja syrjintää sekä edistää ajattelu- ja tunnetaitoja ja oppilaan itseymmärrystä. Lisäksi kouluilla on aivan erityinen vastuu julkisina organisaatioina pitää huolta, ettei ketään kiusata, sillä kouluun on kaikkien pakko mennä eikä luokkakavereitaan saa itse valita.
Tehtävä ei ole helppo. Ihmisenä oleminen on kenties kaikkein tärkein ja vaativin taito, minkä julkinen kasvatus- ja koulutusinstituutio voi lapsille opettaa. Se on myös sivistyksen keskeisin olemus: elää ihmisiksi toisia kunnioittaen.
Opetussuunnitelman mukaan ”perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Ihmisyyteen kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä. Sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää.”
Voi millainen paikka tämä maa olisikaan, jos kaikilla olisivat nämä taidot hallussa!
Opettajaa ei saa jättää yksin haastavan ryhmän tai oppijoiden kanssa. Koulutuksen järjestäjän on myös katsottava, että ryhmien koko ja koostumus on sellainen, että niissä opettaja pystyy huolehtimaan hyvästä työrauhasta ja toimintakulttuurista. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaille on saatavilla riittävästi tukea, että ryhmät ovat tarpeeksi pieniä ja että esimeriksi jakoryhmiä ja samanaikaisopettajuutta pystytään järjestämään. Myös oppilashuollon palveluita on oltava riittävästi saatavilla.
Opettajien hyvinvointiin ja jaksamiseen pitää kiinnittää huomiota. Ilman hyvinvoivia opettajia ja heidän esihenkilöitään, siis hyvinvoivaa yhteisöä, ei ole hyvinvoivia oppilaita.
Hyvä henki, opettajien yhteispeli ja halu auttaa toisiaan tarttuvat myös oppilaisiin. Johtajan roolia ei tässä voi liiaksi korostaa.
Tärkeintä tässä kaikessa meille aikuisille kuitenkin on tämä: Ollaan vastuullisia aikuisia ja puututaan kaikkeen, mikä vivahtaakaan kiusaamiselle.
Kaikkeen kiusaamiseen tulee olla nollatoleranssi!
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
