Suomen jäsenyys Euroopan unionissa täyttää vuoden 2025 alussa pyöreät kolme vuosikymmentä. Unionin jäsenyys on samaan aikaan arkipäiväistynyt ja mullistanut elämämme. Rajat ovat kaatuneet tavaran, ihmisten ja ideoiden liikkumiselta. Suomi on ottanut käyttöön euron ja passien kannet ovat muuttuneet viininpunaisiksi. Yhteinen Eurooppa-projekti ei ole kuitenkaan missään nimessä valmis. 

OAJ haluaa herättää Suomea europarlamentissa, komissiossa ja huippukokouksissa edustavat päättäjät siihen, millainen merkitys ja potentiaali koulutuksella ja tutkimuksella on koko maanosan kannalta. Ne ovat yhteiskunnan osa-alueita, joissa yhteistyöllä kaikki osapuolet voivat saavuttaa enemmän. Sivistys, osaaminen ja tutkimus ovat kivijalkoja, joiden varaan vakaus, kansainvälinen kilpailukyky ja koko Euroopan tuleva menestys voidaan rakentaa.

Miltä sivistysmyönteinen EU sitten näyttäisi? Käytännössä kyse on esimerkiksi siitä, että koulutuksen ja tutkimuksen osuutta EU:n budjetissa kasvatetaan ja tutkimusrahoituksen hakemusbyrokratiaa kevennetään. Että tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus saadaan selkeäksi osaksi EU:n oikeusvaltioperiaatetta. Se on sitä, että Euroopan laajuinen sivistys, liikkuvuus ja koulutusyhteistyö vahvistuvat ja koko Eurooppaa koskettavaan opettajapulaan vastataan opettajan ammatin vetovoimaa parantamalla. EU:n alueelle on rakennettava myös reiluja työmarkkinoita yhteistyössä työntekijöiden ja palkansaajajärjestöjen kanssa. Samaan aikaan ikääntyvän maanosan osaajapulaan pitää vastata myös maahanmuuton ja onnistuneen kotoutumisen keinoin.

Ihan konkreettisesti suomalaisilla mepeillä on oltava paikkoja EU:n koulutusta, tutkimusta ja työelämää koskevissa valiokunnissa, eli niissä pöydissä, joissa näistä asioista päätetään.

Eurooppa ei ole vain maanosa tai poliittinen yhteisö. EU on kansalaistensa summa, ja jokainen meistä voi osaltaan edistää maanosan kirkkaampaa tulevaisuutta.