Opettajat erottuvat julkisen alan työhyvinvointikyselyssä piirun verran sekä hyvässä että pahassa. Opettajat innostuvat edelleen työstään, mutta innostus on vaarassa, sillä työ kuormittaa uudistusten ja leikkausten paineessa.
Sivistyalan työntekijät saavat työstään iloa keskimääräistä enemmän. Työn iloa riittää 85 prosentilla sivistysalan työntekijöistä, kun kunta-alan keskiarvo on 80 prosenttia.
Tämä käy ilmi julkisen alan työhyvinvointitutkimuksesta, joka julkaistiin tänään.
Työnilo uhkaa kalveta
Innostus on kuitenkin vaarassa hiipua, sillä sivistysalan vastaajista 31 prosenttia on sitä mieltä, että työhyvinvointi on kehittynyt viimeisen vuoden aikana omalla työpaikalla huonompaan suuntaan.
Tämäkin luku on työhyvinvointikyselyn korkein ja kasvanut vauhdilla. Kaksi vuotta sitten työhyvinvoinnin heikkenemisestä oli huolissaan 23 prosenttia sivistystoimen vastaajista.
Tutkimuksen on toteuttanut julkisen alan eläkevakuuttaja Keva. Siihen haastateltiin puhelimitse yli kolmea tuhatta julkisen alan palkansaajaa kevään ja kesän 2018 aikana.
Tutkimus on tehty aiemmin kunnan ja kirkon alalla vuosina 2014 ja 2016. Tänä vuonna työoloja ja työhyvinvointia on tarkasteltu myös valtion virastoissa.
Esimiehen tukea kaivataan
Aiemmista tutkimuskerroista poiketen varhaiskasvatusta tarkastellaan kunta-alan sisällä omana ammattialanaan.
Varhaiskasvatus ja sosiaaliala erottuivat myönteisesti siinä, että vaikka työ koettiin henkisesti melko raskaaksi, työyhteisön ilmapiiriä pidettiin hyvänä. Toisaalta varhaiskasvatuksen vastaajat arvioivat kriittisesti mahdollisuutta saada tukea ja apua esimieheltään.
– Läsnä oleva esimies on tärkeä työhyvinvoinnin mahdollistaja. Tiedämme, että varhaiskasvatuksessa ja sivistystoimessa alaismäärät ovat usein liian korkeat, ja esimiestä ei ole nopeasti tavoitettavissa arjen tilanteisiin. OAJ onkin esittänyt, että yhdellä esimiehellä tulisi olla enintään 20 alaista, sanoo OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio.
Uudistukset ja leikkaukset syöneet voimia
Kunta-alan työntekijöistä 61 prosenttia, kirkon alan 52 prosenttia ja valtion virastoissa 46 prosenttia kokee työssään henkistä kuormitusta.
Työ koettiin henkisesti raskaimmaksi sosiaali- ja terveysalalla, varhaiskasvatuksessa sekä sivistyksen alalla.
Uudistukset ovat myllänneet koulutus- ja kasvatusalaa viime vuosina uusiksi. Sivistyksen sekä varhaiskasvatuksen työntekijät ja valtion opetus-, koulutus- ja kulttuuripalveluiden henkilöstö epäilikin voimavarojensa riittävyyttä hiukan muuta julkista sektoria vahvemmin.
– Työ on erittäin vaativaa ja intensiivistä julkista työtä, jossa muutosvaatimuksia on ollut paljon. Henkistä työkuormitusta täytyy pystyä hallitsemaan nykyistä paremmin. Tämä tarkoittaa nykyistä parempaa henkilöstöresurssointia, työhyvinvoinnin kehittämistä sekä vakaampaa rahoitusta kasvatukseen ja koulutukseen, Länsikallio vaatii.
Voimavarana työyhteisö
Julkisen alan työtehtävissä kannetaan vastuuta toisten ihmisten hyvinvoinnista, oppimisesta ja turvallisuudesta. Tutkimustulosten mukaan lähes jokainen julkisen alan työn tekijä kokeekin työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi.
Kaiken kaikkiaan työyhteisöjen ilmapiiri on säilynyt yhtä hyvänä kuin vuonna 2016. Työtovereihin luotetaan ja työyhteisöjen ilmapiiri koetaan pääsääntöisesti hyväksi.
Keskeinen työhyvinvoinnin puskuri on työntekijän mahdollisuus vaikuttaa työhön liittyviin asioihin. Myönteinen kehitys kunta-alan henkilöstön vaikutusmahdollisuuksissa on pysähtynyt. Nyt vain 59 prosenttia kunta-alan työntekijöistä katsoo voivansa vaikuttaa työhönsä.
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Leena Koskela