Elina Knihtilä näkee tässä ajassa monta suomalaisten sivistyksen kannalta huolestuttavaa elementtiä: oppimistulokset huononevat, opettajat uupuvat ja vaihtavat alaa, suomalaisten koulutustaso laskee.

Hänestä parhaillaan käytävässä keskustelussa mitataan koulutuksen arvo yhteiskunnassa. Hänestä nyt pitää puhua siitä, miten suomalainen koulutusjärjestelmä pysyy laadukkaana ja kaikille tasa-arvoisena myös tulevaisuudessa.

– Kysymys kuuluu, että miten tämä menestystarina pidetään pystyssä.

Kysymys kuuluu, että miten tämä menestystarina pidetään pystyssä.

Knihtilä penää opettajille arvostusta, kunnioitusta ja rauhaa tehdä omaa perustyötään. Hänestä olisi tärkeää, että koulutusjärjestelmän kehittämisessä kuultaisiin opettajia, joilla on asiasta paras käytännön kokemus.

Knihtilästä keskeistä on myös se, miten koulutuksen ja sivistyksen tasainen jakautuminen taataan ympäri maan.  Samaa korostaa OAJ, joka listaa keinoja asian varmistamiseen vaalitavoitteissaan.

Elina Knihtilä toivoo, että monialaisuus nähtäisiin mahdollisuutena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Hän korostaa, että taiteen menetelmiä voi käyttää oppimisen tukena monissa aineissa.

Turvattu koulutuspolku jokaiselle

Näyttelijänä suomalaisten laajasti tuntema Knihtilä työskentelee myös näyttelijäntaiteen professorina Taideyliopistossa. Hän satsaisi siihen, että jokaisen suomalaisen koulutuspolku on turvattu – että kaikille saadaan toisen asteen koulutus ja että yhä useammalle löytyisi polku myös korkeakoulutukseen.

Hän seuraa huolestuneena nykykehitystä, jossa nuoret halutaan ulos koulutusputkesta mahdollisimman nopeasti: lukiolaisen odotetaan tietävän entistä varhaisemmassa vaiheessa, mikä hänestä tulee isona, ja yhä useampi korkeakouluopiskelija uupuu tiukan opiskelutahdin alle.

Lukiolaisen odotetaan tietävän entistä varhaisemmassa vaiheessa, mikä hänestä tulee isona, ja yhä useampi korkeakouluopiskelija uupuu tiukan opiskelutahdin alle.

Knihtilä kaipaa koulutusjärjestelmään joustavuutta sekä ymmärrystä erilaisille oppijoille ja ihmisten yksiköllisille tilanteille. Nuorille pitää hänestä antaa aikaa löytää oma polkunsa.

– Jos järjestelmän tarkoitus on tuottaa korkeakoulutettuja veronmaksajia mahdollisimman nopeasti, niin siitä ei ole mitään hyötyä, jos ihmiset ovat burn outissa jo valmistuessaan.

Opettajat tärkeitä kannustajia

Knihtilä itse tiesi jo lapsena, että hänestä tulee näyttelijä. Hän uskoo, että iso rooli oli opettajilla, jotka antoivat hänelle tilaa tutkia luovuuttaan sekä kirjoittaa ja esittää näytelmiä ala-asteelta lähtien.

Toki opettajat myös puuttuivat turhan omavaltaisiin produktioihin. Neljäsluokkalaisena Knihtilä kirjoitti itselleen lumikuningattaren roolin ja vaati, että luokkatoverit kantaisivat hänet estradille. Kun asiasta tuli pahaa mieltä, kouvolalaisen Oravalan kyläkoulun viisas opettaja puuttui tilanteeseen.

–  Hän keskeytti harjoitukset ja sanoi, että nyt tehdään jotain ihan muuta. Se oli eka taiteellinen kriisini, kun tekstini hylättiin. Se opetti, että taidetta tehdään yhdessä eikä mestaroida yksin.

Knihtilän mukaan peruskoulun ja toisen asteen opettajien merkittävä rooli tulee monesti esiin keskusteluissa kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa. Usein opettajan yksittäiset sanat ovat rohkaisseet nuorta hakeutumaan teatterintekijäksi, elokuvantekijäksi tai näyttelijäksi.

–  Todella monella on kokemus äidinkielenopettajasta, joka on kannustanut. Opettajilla on tosi merkittävä rooli siinä, että nuori kokee tulevansa nähdyksi.

Opettajilla on tosi merkittävä rooli siinä, että nuori kokee tulevansa nähdyksi.

Pienen, 30 oppilaan ja kolmen opettajan kyläkoulun kasvattina Knihtilä kokee saaneensa suomalaisen koulutusjärjestelmän kaikki herkut. Kouvolalaisen Oravalan kyläkoulun lakkauttaminen vuonna 2012 tuotti hänelle suurta surua.

Ongelmanratkaisuun tarvitaan luovuutta

Knihtilän mielestä koulutuksen monialaisuuteen pitää tulevaisuudessa satsata entistä enemmän. Hän korostaa, että taito- ja taideaineilla on peruskoulussa ja lukiossa tärkeä rooli. Luovuus on osa sivistystä. 

Myös OAJ on vaalitavoitteissaan nostanut esiin esimerkiksi taiteen perusopetuksen merkitystä ja sitä, että taito- tai taideaineiden lukiodiplomilla voisi jatkossa korvata ylioppilaskirjoituksissa yhden kokeen.

– Taito- ja taideaineet ovat äärimmäisen tärkeitä luovan ajattelun kannalta, ja niistä leikkaaminen olisi vastuutonta. Elämme tosi moniongelmaista aikaa. Tarvitsemme luovaa ajattelua, jotta näihin ongelmiin pystytään keksimään ratkaisuja, Knihtilä sanoo.

Elämme tosi moniongelmaista aikaa. Tarvitsemme luovaa ajattelua, jotta näihin ongelmiin pystytään keksimään ratkaisuja.

Knihtilä korostaa, että ilmaisutaidon tunneilla lapset ja nuoret oppivat toimimaan yhdessä ja olemaan vuorovaikutuksessa keskenään – taitoja, joita tarvitaan työelämän kaikilla aloilla.

Hän toivoo, että lapsia ja nuoria kannustettaisiin myös taiteen ja kulttuurin harrastamiseen. Se lisää hyvinvointia ja auttaa ymmärtämään itseä, toisia ihmisiä ja maailmaa. Empatiakyky on hänestä luovuuden ohella keskeinen taito isojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisussa.

– Sen oppimiseen tarvitaan koulutusta, sivistystä ja sitä, että opimme kohtaamaan toisiamme. Ihminen ei pärjää yksin kauhean hyvin. Toimimme paremmin verkostoissa kuin yksilöinä.

Näyttelijänkoulutus on antanut Elina Knihtilälle pohjan kaikkeen, mitä hän on urallaan tehnyt. Se on kannustanut uteliaisuuteen ja toimijuuteen sekä opettanut sietämään keskeneräisyyttä.

Koulutus on kaiken osaamisen kivijalka

Knihtilälle oli aikoinaan selvää, että hän hakeutuu näyttelijäksi virallisen koulutuksen kautta, koska se on helpoin tapa saada jalansijaa alalla Suomessa. Teatterikorkeakoulun ovet aukesivat kolmannella yrityksellä.

Hänelle koulutus on ikään kuin kivijalka, jonka päälle kaikki osaaminen on rakentunut. Tosin näyttelijän ammatti on siitä antoisa ja välillä tuskastuttavakin, ettei siinä tule koskaan valmiiksi. Työura on jatkuva oppimisprosessi.

Knihtilälle oman koulutuksen anti resonoi myös tässä hetkessä, näyttelijäntaiteen professorina. Näyttelijäntyön linjalla ei opetettu, miten Taideyliopiston koulutusohjelmaa johdetaan, mutta koulutus kannusti uteliaisuuteen ja toimijuuteen sekä opetti sietämään keskeneräisyyttä ja jatkuvaa muutosta.

– Koulutus on valmistanut siihen, että aina tulee uusia tilanteita, ja niiden edessä pitää tehdä ratkaisuja: olla etukenossa eikä uhriutua.

Vanhemmilleen Knihtilä on kiitollinen siitä, että sai aikoinaan kannustusta tehdä elämässä juuri sitä, mihin on paloa. Vaikka hän on maatalon tyttö Kouvolasta, hänen ei oletettu automaattisesti jatkavan suvun tilaa.

– Koulutukselle annettiin kotona tosi paljon arvoa. Etenkin isäni piti historiaa tosi tärkeänä. Piti tietää oman seutukunnan ja tilan historia – piti tietää, mistä tulee, jotta tietää, mihin on menossa.

Kuka Elina Knihtilä?

• Näyttelijä ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professori.

• Näytellyt muun muassa Q-teatterissa, Suomen kansallisteatterissa, Ryhmäteatterissa sekä useissa elokuva- ja televisiotuotannoissa. Toiminut myös käsikirjoittajana (esim. Putous ja Ranuan kummit).

• Parhaan naisnäyttelijän Kultainen Venla TV-sarjasta Sisäilmaa (2022), parhaan naispääosan Jussi elokuvasta Hyvä poika (2012), parhaan naissivuosan Jussi elokuvasta Putoavia enkeleitä (2008).

• Teatteritaiteen maisteri (Teatterikorkeakoulu, näyttelijäntyön linja, 1996)

• Tampereen yliopiston kunniatohtori

• Pro Finlandia -mitali 2022
  
  

Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jarkko Mikkonen