OAJ on tehnyt koko syksyn aktiivista vaikuttamistyötä, jotta hallitusohjelmaan kirjatulle lakisääteiselle vientimallille löydetään neuvotellen vaihtoehtoinen ratkaisu liittojen ja neuvottelujärjestöjen kesken.
Eilen Kaupan liitto, Kemianteollisuus, Palvelualojen työnantajat Palta, Teknologiateollisuuden työnantajat ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat (KT) esittivät kutsun palkansaajaliitoille neuvotteluihin.
OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto on tyytyväinen, että ratkaisua lähdetään hakemaan neuvottelujen kautta.
– Neuvottelujen lähtökohdat ovat erityisen haastavat, mutta tahtotila on lähteä vastuullisesti hakemaan ratkaisua ja pyrkiä rakentamaan Suomeen sopivaa työmarkkinamallia lakisääteisen vientivetoisen työmarkkinamallin sijaan, Murto painottaa.
OAJ on heti hallitusohjelman julkistamisen jälkeen todennut, että vientivetoinen työmarkkinamalli ei käy.
– Työmarkkinamallissa on myös julkisen sektorin ja eri toimialojen tilanteet otettava huomioon. Kyse on myös julkisen sektorin työn arvostuksesta, Murto korostaa.
– Me emme ole myöskään valmiita niputtamaan työmarkkinamallia ja muita hallitusohjelman työelämäheikennyksiä kokonaistarkasteluun, vaan työmarkkinamallin valmistelut ja neuvottelut käydään liittojen ja neuvottelujärjestöjen kesken. Akavassa työnjako on Akavan hallinnossa liittokokousta myöten selvästi päätetty. Keskusjärjestöllä ei ole mitään roolia työmarkkinamallin valmistelussa eikä neuvotteluissa. Asia kuuluu liitoille ja neuvottelujärjestöille. Työmarkkinamalli ei ole OAJ:lle kauppatavarana osana muita hallitusohjelman työelämäasioita, Murto päättää.
OAJ:n ja Jukon puheenjohtaja Katarina Murto sekä Jukon toiminnanjohtaja Mari Keturi edustavat neuvotteluissa noin 200 000:ta julkisen sektorin akavalaista palkansaajaa.
Viime viikolla työministeri Arto Satonen vetosi työmarkkinaosapuoliin, jotta ne neuvottelisivat vaihtoehdon hallitusohjelmakirjaukselle. Aikaa ratkaisun löytymiseen hän antoi ensi vuoden tammikuun 8. päivään saakka.
Mikäli hallitusohjelmakirjaus toteutettaisiin, se rajoittaisi valtakunnansovittelijan tai sovittelulautakunnan mahdollisuuksia tarjota yleistä linjaa korkeampia palkankorotuksia.
