Valtiontalous on riippuvainen yleisestä talouskehityksestä, ja talouden rattaat eivät pyöri ilman osaajia, muistuttaa pitkän virkamiesuran valtiovarainministeriössä tehnyt, nykyisin työelämäprofessorina toimiva Martti Hetemäki.

– Nykyinen hyvinvointimme turvataan tuleville sukupolville vain osaamisen kautta. Ja osaaminen syntyy paljolti koulutuksesta, hän summaa.

Osaajapula ja koulutustason lasku huolestuttavat

Monia aloja piinaavaa osaajapulaa Hetemäki seuraa huolestuneena. Hänestä osaajavaje johtuu sekä
suurten ikäluokkien eläköitymisestä että koulutustason nousun tyssäämisestä. Hetemäen mukaan näyttää siltä, että 35-vuotiaat suomalaiset ovat heikommin koulutettuja kuin heitä vanhemmat ikäluokat. Hänestä kehitys on huolestuttava, kun maailma menee samalla siihen suuntaan, että tarvittaisiin yhä koulutetumpaa väestöä. Myös yritysmaailmassa vaaditaan yhä useammin erilaisten selvitysten ja jopa tutkimusten tekemistä.

– Tällä hetkellä tutkimus- ja tuotekehitystyössä yksityisellä sektorilla töissä olevista ihmisistä vain
seitsemällä prosentilla on tohtorin koulutus.

Tulevaisuuden työelämä edellyttää korkeakoulutusta

Hetemäki korostaa, että suomalaisten koulutustasoon liittyvät asiat muuttuvat hitaasti, ja siksi satsauksissa ei saisi viivytellä. Hänestä oppivelvollisuuden laajentaminen oli tärkeä askel siihen suuntaan, ettei kukaan tippuisi koulutuskelkasta.

– Yhdeksän prosenttia suomalaisista jää edelleen ilman toisen asteen koulutusta. Se on hirveää tuhlausta. Yhä useampi tulevaisuuden työpaikka vaatii korkeakoulutusta. Siksi Hetemäki pitäisi OAJ:n tavoin kiinni koulutuspoliittisen selonteon tavoitteesta, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. OAJ korostaa vaalitavoitteessaan muun muassa opiskelijoiden jatko-opintoedellytysten vahvistamista.

Hetemäki pitäisi OAJ:n tavoin kiinni koulutuspoliittisen selonteon tavoitteesta, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon.

– Tuo 50 prosenttia tai enemmän ei toteudu, ellei nykyistä suurempi osuus ikäluokasta suorita opintoja, jotka vievät korkeakouluun, Hetemäki sanoo.

Hetemäen mukaan tulevaisuuden työelämä vaatii yhä enemmän korkeakoulutettuja osaajia. Kyvyt hankkia ja soveltaa tietoa sekä kehittää uusia asioita korostuvat, kun rutiininomaiset työt vähenevät.

Rahoitusta tutkimukselle, kehitykselle ja innovaatioille

Hetemäestä on selvää, että akuutin osaajapulan ratkomiseen tarvitaan myös kansainvälisiä osaajia, koska muutokset suomalaisten koulutustasossa tapahtuvat hitaasti.

Suomeen tulon byrokraattisuudesta on puhuttu hänen mukaansa paljon ja työluvan saamista on pyritty helpottamaan. Silti hän törmää edelleen usein esimerkkeihin siitä, miten vaikeaa tänne on tulla. Suomen talouskasvun ja houkuttelevuuden kannalta on Hetemäen mielestä huolestuttavaa, miten vaatimattomasti Suomessa on viimeiset 15 vuotta satsattu tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI). Ilman TKI-toimeliaisuutta hänestä on turha toivoa, että Suomi kiinnostaa kansainvälisiä osaajia.

Suomen talouskasvun ja houkuttelevuuden kannalta on Hetemäen mielestä huolestuttavaa, miten vaatimattomasti Suomessa on viimeiset 15 vuotta satsattu tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI).

– TKI-rahoitukseen pitäisi ihan ehdottomasti satsata sekä julkisella että yksityisellä sektorilla siten, että se olisi neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt se on jäänyt alle kolmeen prosenttiin.

Koulutus kompassina omalla uralla

Hetemäki puhuu koulutuksen ja tutkitun tiedon merkityksestä mielellään ehkä siksikin, että niillä on ollut keskeinen rooli hänen omalla virkamiesurallaan.

Innostava opettaja herätti Hetemäen kiinnostuksen matematiikkaan jo alakoulussa. Myöhemmin hän innostui myös yhteiskunnallisista asioista. Hän oivalsi, että nämä kaksi voi yhdistää opiskelemalla kansantaloustiedettä yliopistossa.

Ura valtiovarainministeriössä alkoi sattumalta kesätöiden kautta. Lopulta työt suomalaisen talouspolitiikan ytimessä kestivät lähes 40 vuotta, viimeiset vuodet kansliapäällikkönä. Ohessa Hetemäki kouluttautui valtiotieteen tohtoriksi.

Teoria ja käytäntö ovatkin kulkeneet käsi kädessä koko Hetemäen uran ajan. Talouspolitiikassa ei ole absoluuttisia totuuksia tai yleispäteviä lainalaisuuksia. Pitää osata analysoida tutkittua tietoa ja tilastoja sekä hahmottaa asioiden välisiä ristiriitoja ja mahdollisia ratkaisuja.

– Koulutus on antanut perustan asioiden analysoinnille sekä sudenkuoppien ja väärien johtopäätösten välttämiselle. Olen koko urani ajan seurannut varsin tiiviisti, mitä tapahtuu taloustieteen tutkimuksessa, Hetemäki sanoo.

Martti Hetemäki korostaa, että koulutustasolla on tutkitusti yhteys myös siihen, miten ihminen elämässä pärjää. Sillä on vaikutusta esimerkiksi ihmisen tulotasoon, hyvinvointiin ja perheenmuodostukseen.

Kävelevä esimerkki koulutuksen merkityksestä

Hetemäen tiiviistä yhteyksistä akateemiseen maailmaan on ollut hyötyä myös kriisitilanteissa.
Virkamiesurallaan hän ehti olla mukana esimerkiksi finanssikriisin, eurokriisin ja koronakriisin hoidossa.

– Kriiseissä korostuu se, että uutta tietoa ja asiantuntijoiden näkemyksiä tarvitaan nopeasti.

Kriiseissä korostuu se, että uutta tietoa ja asiantuntijoiden näkemyksiä tarvitaan nopeasti.

Hetemäki iloitsee siitä, että tutkittua tietoa ja erilaisia rekisteriaineistoja osataan nykyään käyttää
politiikassa paremmin kuin ennen. Sitä edellytetään yhä useammin myös puolueiden linjausten tueksi.

Kesästä 2020 lähtien Hetemäki on toiminut alansa työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa. Hänestä on tärkeää välittää tutkimustietoa talouspolitiikan valmisteluun erilaisten työryhmien ja elinten kautta. Opiskelijoille hän toivoo olevansa kävelevä esimerkki koulutuksen merkityksestä.

– Toivottavasti olen pystynyt välittämään heille, miten tärkeää työuran kannalta on se, mitä opiskelee.

Kuka Martti Hetemäki?

• Kansantaloustieteen työelämäprofessori Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa.

• Valtiotieteen tohtori, väitteli kansantaloustieteestä. Opiskellut alaa Helsingin yliopiston lisäksi myös Hullin yliopistossa Englannissa.

• Pitkä ura valtiovarainministeriössä: kesäharjoittelija (1981), tutkija, finanssineuvos (1994–1995),

  kansantalousosaston päällikkö (1995–2003), alivaltiosihteeri (2003–2012), kansliapäällikkö (2013–2020).

• Finanssivalvonnan johtokunnan jäsen. Vuoden yhteiskuntatieteilijä 2020.
  
  

Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jarkko Mikkonen