Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kuvaa viimeisimpiä, pandemian ja sodan värittämiä vuosia huoliähkyn ajaksi. Tässä ajassa kokonaisuuksien ja asiayhteyksien ymmärtäminen sekä monimutkaisten ongelmien ratkaiseminen korostuu. Siihen tarvitaan hänestä vahvaa koulutusjärjestelmää.

– Suomalainen koulujärjestelmähän on yleissivistävä - miten asiat liittyvät tai yhdistyvät toisiinsa tai katalysoivat toisiaan, sen tietotaidon pitää olla tärkeässä roolissa koulussa.

Esimerkkinä hän heittää Ukrainan sodan ja ilmastonmuutoksen torjumisen. Samalla, kun ukrainalaiset puolustavat kotimaataan Venäjän hyökkäykseltä, Eurooppaa koetteleva energiakriisi on avannut mahdollisuuksia uusien energialähteiden kehittämiselle ja uudenlaiselle energia-ajattelulle. Sota ja ilmastoasiat eivät sulje toisiaan pois.

–  Välillä toisiinsa kietoutuvat ongelmavyyhdet vaikuttavat liiankin isoilta ratkaistaviksi. Toisaalta ne voivat tarjota myös ratkaisun avaimia ja yhteisiä motivoivia tekijöitä, hän pohtii.

Kansalaiskasvatusta ja rakentavaa keskustelua

Aaltola on tutkinut muun muassa demokratian haavoittuvuutta. Hänestä opettajien ja koulutuksen rooli demokratian ylläpitämisessä ja kansalaiskasvatuksessa on tavattoman suuri.

–  Kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista ehkä suurin on se, mitä pieni ihminen äänestyskopissa tekee: että ihmisellä on ymmärrys siitä, mitä tämä teko tarkoittaa ja miten sillä on ratkaiseva vaikutus kaikkeen.

Aaltola korostaa myös rakentavan keskustelun merkitystä. Poliittisen keskustelun siirryttyä sosiaaliseen mediaan tarvitaan yhä kipeämmin taitoa käydä rakentavaa dialogia myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on eri mieltä. Tämä on hänestä yksi keskeisistä tämän ajan haasteista, johon koulutusta tarvitaan.

Aaltola puhuu emotionaalisesta koulutuksesta. Ihmisten välille syntyy sidoksia, kun opitaan ymmärtämään toisin ajattelevien näkökulmia.

–  Että päästäisiin pois antipolitiikasta, jossa äänestyskopissa äänestetään sen takia, että on jotain vastaan eikä niinkään sen takia, että oltaisiin jonkun asian puolesta.

Ihmisten välille syntyy sidoksia, kun opitaan ymmärtämään toisin ajattelevien näkökulmia.

Mika Aaltolan mielestä sekä vahva koulutusjärjestelmä että vapaa media auttavat suomalaisia tunnistamaan netissä liikkuvia valeuutisia.

Turvallisuus on arjen ennustettavuutta

Aaltolan mukaan ennustettavuus on turvallisen yhteiskunnan ja rauhan peruspilari, ja koulutus on omalta osaltaan niiden tae. Tässä ajassa tarvitaan Aaltolan mukaan perusasioiden selittämistä: mitä sota ja rauha ovat ja miksi suomalaisen arjen ennustettavuutta pitää vaalia. 

Samaan aikaan lapset ja nuoret altistuvat tietotulvalle Euroopassa käytävästä sodasta. Koululla on Aaltolan mielestä tärkeä rooli tapahtumien selittäjänä ja ymmärryksen tarjoajana. Hän toivoo, että historian ja kansainvälisten asioiden opettamiseen satsattaisiin nykyistä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa.

– Ja asioita ei pitäisi käsitellä vain historialliselta kantilta vaan tulevaisuusorientoituneesti, eli mihin Suomi ja Eurooppa ovat menossa ja mitä vaihtoehtoja on.

Aaltola penää opettajien tukemista ja arvostamista varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen asti. Hänestä opettajilla on keskeinen asema herättää lasten ja nuorten mielenkiinto yhteiskunnallisiin asioihin ja tarjota tiedon ja sivistyksen avulla tarttumapintaa elämään. Opettajat ovat ikään kuin ”sieppareita ruispellossa”.

–  Lapset ja nuoret tarvitsevat sitä, että joku nappaa heidät kiinni. Jos tätä ei arvosteta varhaiskasvatuksesta myöhempään koulutustyöhön asti, niin kansakunnan päättäjät ovat aika sokeita.

Lapset ja nuoret tarvitsevat sitä, että joku nappaa heidät kiinni. Jos tätä ei arvosteta varhaiskasvatuksesta myöhempään koulutustyöhön asti, niin kansakunnan päättäjät ovat aika sokeita.

Mika Aaltolalle on jäänyt mieleen häntä opettaneen amerikkalaisprofessorin sanat ”mikään ei koskaan tapahdu vahingossa”. Yksi hänen lempi-ilmiöistään onkin serendipiteetti, eli se, kun hoksaa uusia asioita paikoissa, joista ei ollut niitä etsimässä.

Sivistyksen arvostusta lapsuudesta lähtien

Aaltola itse oppi koulutuksen merkityksen varhain kotoaan, jossa sivistys oli itseisarvo. Hänen isänsä toimi kasvatusfilosofian professorina ja äiti peruskoulun opettajana.

–  Isäni sanoi aina, että koulutus on a ja o elämässä. Vaikka ei ole syntynyt rikkaaseen perheeseen, on kyllä varaa tietää asioita.

Isäni sanoi aina, että koulutus on a ja o elämässä. Vaikka ei ole syntynyt rikkaaseen perheeseen, on kyllä varaa tietää asioita.

Aaltola on elävä esimerkki suomalaisen lukiojärjestelmän tasalaatuisuudesta ympäri maan. Hän oli ujo lukiolainen, joka oppi pienen Petäjäveden lukion rohkaisevilta ja taitavilta opettajilta, miten omat ajatukset argumentoidaan ja kirjoitetaan.

Aaltola peri isältään kiinnostuksen filosofisiin ongelmiin ja sai kotoa vahvaa kannustusta tutkijan uralle. Hän opiskeli ensin psykologiaa New Yorkissa ja sitten kansainvälistä politiikkaa Tampereella, yhteiskuntatieteiden tohtoriksi asti. Kahdella pääaineella on enemmän yhteistä kuin äkkiseltään arvaisi.

–  Psykologiassa minua kiinnosti suurin taistelu, mitä yksittäinen ihminen voi käydä, eli taistelu mielen hajoamista vastaan. Se ei ole kaukana siitä, mitä nykyään tutkin, eli miten globaali hallinto voi pettää. Maailman mielenterveyden ongelmat eivät ole hirvittävän kaukana ihmismielen maailmasta.

Mika Aaltolan mukaan suomalaisten kerryttämästä tietotaidosta täytyy pitää kiinni. Hän toivoo, että suomalaiset olisivat jatkossa entistä korkeammin koulutettuja.

Oman työn pohjana koulutus ja sivistys

Aaltola korostaa läpi haastattelun kokonaisuuksien hallinnan ja asioiden yhdistelemisen taidon merkitystä tässä ajassa. Myös hänen oma ajattelunsa on synteettistä eli asioita yhdistelevää. Pitkä koulutus ja sivistys ovat tutkijan ja yhteiskunnallisen kommentaattorin työn pohja.

– Työni ei onnistuisi ollenkaan, jos en koko ajan kouluttaisi itseäni ymmärtämään maailman moninaisuutta. Vaivun helposti ajatuksiini, ja mielen sopukoista löytyy kaikki opittu sirpaleina. Niitä voi kerätä kuin palapelin paloja kokonaisuuksiksi, jotka sopivat tähän maailman aikaan.

Mediassa Aaltola tunnetaan yhteiskunnallisten asioiden aktiivisena kommentoijana. Hänestä tärkein taito hänen työssään onkin osata avata maailman tapahtumia ymmärrettävästi tavallisille kansalaisille – tarjota tarttumapintaa maailmaa mullistaviin tapahtumiin.

– Oma näkökulma on syntynyt 30 vuoden opiskelujen kautta ja saattaa tarjota eväitä niille, joilla ei ole ollut aikaa miettiä niitä asioita. Ja diagnoosissa pitää aina olla rehellinen, vaikka diagnoosi olisi lohdutonkin.

Kuka Mika Aaltola?

• Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja.

• Tampereen yliopiston dosentti, Tallinnan yliopiston osa-aikainen kansainvälisen politiikan ja EU-suhteiden professori.

• Yhteiskuntatieteiden tohtori, kansainvälinen politiikka (Tampereen yliopiston 1999). Opiskellut myös Bachelor-tutkinnon psykologiasta Columbian yliopistossa New Yorkissa.

• Asiantuntija-alueita USA:n globaali rooli, demokratian haavoittuvuus, suurvaltapolitiikka ja geostrategia, pandemiaturvallisuus, Suomen ulkopolitiikka
  
  

Teksti: Heidi Pelander, kuvat: Jarkko Mikkonen