Oman työn ja ammattitaidon arvo konkretisoituu Tuukka Roihalle, kun hän antaa tehtävän ja huomaa nuoren tarttuvan työhön itsenäisesti.

– Hienoimpia hetkiä työssä ovat ne, kun opiskelija saa valaistumisen, huomaa osaavansa jotain uutta ja alkaa tutkia, voisiko samaan tai parempaan lopputulokseen päästä myös toisella tavalla, Roiha sanoo.

Hän opettaa Hyriassa konetekniikkaa ammatillisen toisen asteen opiskelijoille. Takana on oma yli 13 vuoden ura konetekniikan ammattilaisena. Siitä tie jatkui alan opettajaksi.

Ammatilliset opettajat hallitsevat opetettavan ammatin lisäksi opettamisen, eli sen, miten ammattitaitoa saadaan välitettyä muille.

Roiha on esimerkki siitä, että ammatilliset opettajat ovat tupla-ammattilaisia. He hallitsevat opetettavan ammatin lisäksi opettamisen, eli sen, miten ammattitaitoa saadaan välitettyä muille.

– Ammattiaineiden opettamisessa on ensisijaisen tärkeää, että opettaja on asian ytimessä ja osaa työnsä. Siksi opettajan on tärkeää kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan ja pysyä kärryillä opettamansa alan kehityksestä. Lisäksi tarvitaan pedagogista pelisilmää. Opiskelijat ovat erilaisia, ja pitää havaita, miten kukin heistä oppii parhaiten.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Opettajana Tuukka Roiha kannustaa opiskelijoita itse pohtimaan, miten hyvään lopputuloksen pääsee parhaiten. Jyrsimen terän pidin on esimerkki esineestä, jota tehdessä pitää hoksata huomioida monta asiaa.

Opettaja oivalluttaa käsien, silmien ja aivojen yhteispelistä

Roiha näyttää erään alkuvaiheen opiskelijan harjoitustyönään tekemää jyrsimen terän pidintä.
Sitä tehdessään opiskelija onnistui monen asian huomioimisessa, ja lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Se myös kuvastaa Roihan ajatusta käsien, silmien ja aivojen yhteispelistä.

Lopputuloksen ei tarvitse olla heti täydellinen, vaan tärkeämpää on se, että opiskelija oppii matkan varrella.

– Olennaista on, että opiskelija osaa käyttää käsiään ja oivaltaa, että hänellä on silmät, joilla näkee ja aivot, joilla ajattelee. Silloin hän voi tehdä, mitä ikinä haluaa, eikä vain jotain sellaista, mitä on tehnyt aiemmin. Jotta tähän päästään, en opettajana yleensä anna avaimia käteen vaan panen opiskelijat itse pohtimaan, miten lopputulokseen päästään. Lopputuloksen ei tarvitse olla heti täydellinen, vaan tärkeämpää on se, että opiskelija oppii matkan varrella.

Liian isot ryhmät oppimisen esteenä

Suomessa puhutaan paljon työvoimapulasta. Tätä ongelmaa Roiha ja muut ammatilliset opettajat ratkovat työssään päivittäin hyvin konkreettisesti kouluttamalla eri aloille tulevaisuuden osaajia.
Isoin este sille, että jokainen opiskelija saisi tarvitsemansa taidot työelämään siirtymistä varten, ovat Roihan mielestä liian isot ryhmät.

Hänen ryhmässään aloitti yli 30 opiskelijaa, ja heistä jokainen tarvitsee oppiakseen henkilökohtaista tukea. Jos tunnin jakaisi tasaisesti, se tarkoittaisi kahta minuuttia per opiskelija.

– Ryhmät ovat liian suuria, ja erityistä tukea tarvitsevien määrä on lisääntynyt valtavasti. On aikamoinen työsarka, kun pitää tunnistaa opiskelijoiden heikkoudet ja puutteet ja löytää jokaiselle henkilökohtainen osaamispolku, Roiha kertoo.

Roihan ryhmässä aloitti yli 30 opiskelijaa, ja heistä jokainen tarvitsee oppiakseen henkilökohtaista tukea. Jos tunnin jakaisi tasaisesti, se tarkoittaisi kahta minuuttia per opiskelija.

Ryhmästä vastaava opettaja joutuu opettamisen lisäksi toimimaan milloin tukihenkilönä, milloin isänä ja äitinä.

– Osalla opettajista alkaa olla pajatso aika tyhjä kaiken opetuksen päälle tulevan lisäkuorman myötä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Työn vaativuutta, kuten isoja ryhmiä tai lisääntyneitä tuen tarpeita, voisi Roihan mielestä nykyistä paremmin huomioida palkassa.

OAJ puolustaa opettajien ostovoimaa

Viime vuosina inflaatio ja nousevat elinkustannukset ovat nakertaneet ostovoimaa. Roihankin työpaikalla puhutaan paljon siitä, miten esimerkiksi polttoaineen ja kahvin hinta nousevat jatkuvasti.

– Käteen jää koko ajan vähemmän, kun pakolliset kulut otetaan pois. Kyllä se voi herättää keskustelua, että olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, eli esimerkiksi sillä alalla, jolle nyt kouluttaa uusia osaajia.

Parhaillaan OAJ ja Sivistystyönantajat neuvottelevat yksityisen opetusalan uudesta työehtosopimuksesta. Nykyinen umpeutuu maaliskuun lopussa.

Mitä enemmän OAJ:ssä on jäseniä, sitä vahvempi neuvottelija OAJ on. Ja kääntäen: jos liitto on heikko, sekin näkyy myös liittoon kuulumattomien palkassa.

Tuukka Roiha toimii oppilaitoksensa varaluottamusmiehenä ja kannustaa muitakin liittymään OAJ:hin.

– Opettajien pitäisi olla neuvotteluissa saman lipun alla, koska OAJ:hän meidän palkkamme neuvottelee. Osa opettajista kuuluu nyt muihin liittoihin ja ajattelee, että saman palkanhan he silti saavat. Mutta mitä enemmän OAJ:ssä on jäseniä, sitä vahvempi neuvottelija OAJ on. Ja kääntäen: jos liitto on heikko, sekin näkyy myös liittoon kuulumattomien palkassa.

Opettajat tekevät tulevaisuuden työntekijät

Roiha toivoo neuvotteluista selkeitä palkankorotuksia, jotka motivoisivat jaksamaan. Työn vaativuuttakin, kuten isoja ryhmiä tai lisääntyneitä tuen tarpeita, voisi hänestä paremmin huomioida palkassa.

– Jos työehdot eivät houkuttele pysymään alalla, vaan osaavat opettajat lähtevät, kuka ne tulevaisuuden työntekijät ja veronmaksajat sitten tekee? Työn tuottavuuskaan ei Suomessa nouse, jos teollisuuteen ei saada osaavia työntekijöitä.

Työn tuottavuuskaan ei Suomessa nouse, jos teollisuuteen ei saada osaavia työntekijöitä.

Työehtojen parannusten lisäksi Roiha toivoo Suomeen asennemuutosta. Hänestä koulutuksesta puhuttaessa keskitytään liikaa tutkintomääriin, kun huomion pitäisi olla oppimisessa.

– Koulutuspuheessa tuntuu usein unohtuvan se, mistä työssämme on kyse. Nyt puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka paljon rahaa oppilaitos saa tutkintoa kohden. Tällainen rahapuhe on jo liikaa syrjäyttänyt puheen siitä, miten voisimme paremmin tukea oppimista. Eikö olennaisempaa ole tuottaa osaajia kuin tehtailla tutkintoja?

Teksti: Heikki Pölönen

Kuvat: Jarkko Mikkonen