On myös tärkeää pohtia, millainen suhde perusrahoituksen ja ulkopuolisen rahoituksen osalta on suotuisa korkeakoulujen autonomialle ja tutkimuksen vapaudelle. Korkeakoulutuksen rahoitus on pirstaloitunut ja kilpaillun rahoituksen osuus kokonaisuudesta kasvanut. Korkeakoulujen perusrahoitusta on vahvistettava, jotta korkeakoulut pystyvät toimimaan laadukkaasti laajenevassa tehtäväkentässään.
– Lisäksi visiotyö tarvitsee työrauhaa. Nyt ei ole aika kiirehtiä prosesseja tai saattaa päätökseen kiireessä tehtyjä toimenpiteitä, jotka voivat sitoa kädet tulevalta visiotyöltä tai viedä sitä kokonaan väärään suuntaan. Tarvitsemme kansallista näkemystä korkeakoulujen kehittämisen ja ohjausrakenteiden suunnasta, eikä visiotyössä saa sivuuttaa opiskelija- ja henkilöstöjärjestöjä, OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen korostaa.
Osaamistason nosto vaatii suunnitelmallisuutta ja resursseja
Tavoite nostaa väestön osaamis- ja koulutustasoa on asetettu jo vuonna 2017, mutta käytännössä toimia ei ole juuri tehty. Suomen koulutustaso on jäänyt junnaamaan paikoilleen, kun muissa OECD-maissa on keskimäärin nostettu korkeakoulutettujen määrää reilusti. Päättäjien on tärkeää ymmärtää, että korkeakoulutetuilla osaajilla on iso merkitys tuottavuuden parantamisessa ja sitä myötä talouden kasvussa.
– Korkeakoulut ovat sitoutuneet tulossopimusneuvotteluissa nostamaan tutkintotavoitteita merkittävästi. Jotta koulutuksen laadusta voidaan pitää kiinni, on kehysriihessä tehtävä päätöksiä siitä, miten vuosittainen kumulatiivinen yli neljän prosentin tutkintotavoitteiden lisäys rahoitetaan, SAMOKin koulutuspolitiikan asiantuntija Johanna Fonsell toteaa.
Resurssit alimitoitettuja suhteessa tehtäviin ja odotuksiin
Koulutusjärjestelmän osia ajetaan nyt kilpailemaan kaikessa toisiaan vastaan, kun rahoitusjärjestelmän tulisi ensisijaisesti tukea niiden yhteistyötä koulutuspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Visiotyössä on tärkeää pohtia, millainen suhde perusrahoituksen ja ulkopuolisen rahoituksen osalta on suotuisa korkeakoulujen autonomialle ja tutkimuksen vapaudelle. Samanaikaisesti tarvitaan kansallista näkemystä siitä, miten korkeakouluja tulisi tulevaisuudessa kehittää ja ohjata.
– Koulutuksen rahoitus on vähentynyt vuodesta 2011 lähtien. Perusrahoituksen on oltava vakaata ja katettava korkeakoulujen lisääntyneet tehtävät. Takamatka Suomen verrokkimaihin on jo pitkä, SYLin koulutuspolitiikan asiantuntija Heidi Rättyä huomauttaa.
Jos Suomi haluaa palauttaa asemansa koulutuksen kärkimaana, pitää satsauksien olla sen mukaisia. Rahoituksen vahvistamiseen tarvitaan suunnitelma, joka tukee korkeakoulujen mahdollisuuksia aidosti nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrää ja osaamisen laatua. Lisäksi osa kansallisesta T&K-rahoituksesta on suunnattava korkeakoulujen perusrahoitukseen monivuotisen suunnitelman mukaisesti.
Aluekehittäminen tarvitsee yhä enemmän korkeakoulujen osaamista
Alueiden hyvinvoinnin kasvu perustuu lähes yksinomaan työn tuottavuuden kasvuun, joka syntyy osaamisesta, uusista ideoista, uudesta teknologiasta ja innovaatioista. Korkeakoulut vahvistavat alueen yritystoimintaa ja tuovat yrityksille korkeaa lisäarvoa. Korkeakoulujen ja eri alueiden strategisella yhteistyöllä on merkitystä, kun tavoitellaan kaupunkien ja kuntien osaamispääoman ja elinvoiman kasvua.
Korkeakouluja on kehitettävä niiden omien vahvuuksien mukaisesti
Suomessa on pikaisesti vahvistettava osaamisen laatua ja osaajien määrää. Etumme on vahvat yliopistot ja vahvat ammattikorkeakoulut, joilla on euroja tehdä niitä tekoja, joita niiltä odotetaan kansantalouden kasvattamiseksi sekä sivistyksen ja tiedon edistämiseksi.
– Orpon hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut siihen, että korkeakoulujärjestelmämme perustuu jatkossakin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen järjestämään koulutukseen. Molemmilla korkeakouluilla on oma keskeinen tehtävänsä. Visiotyön yhteydessä on katsottava tarkemmin korkeakoulujemme vahvuuksia ja vaikuttavuutta niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta, Lahtinen toteaa.
