Opettajankoulutuksen opiskelijoiden määrä on edeltävän vuosikymmenen aikana kasvanut, mutta samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä ja yliopistojen sisäisesti kanavoima perusrahoitus ei ole kasvanut samassa suhteessa. Opettajankoulutuksen keskimääräiset resurssit opiskelijaa kohden ovat pudonneet lähes kolmanneksella vuosina 2011–2021.
– Opettajankoulutuksen rahoitus on muita aloja riippuvaisempi OKM:n perusrahoituksesta, mikä on jäänyt koulutusmäärien lisäämiseen nähden jälkeen. Määräaikaiset resurssilisäykset toimivat parhaimmillaan laastarina, mutta eivät ratkaise ongelmaa pysyvästi, Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jussi Kivistö toteaa.
Tällä hetkellä kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa kuinka paljon Suomessa on kelpoisia opettajia.
– Kun tietoa on vain sirpaleisesti, on koulutusmääriin liittyvä rahoitus herkästi poukkoilevaa. Tarvitsemme valtakunnallisen opettajarekisterin, jotta pystymme seuraamaan kelpoisien opettajien määrää ja ennakoimaan koulutusmääriä, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto toteaa.
Selvitys paljastaa, että opettajankoulutuksen henkilöstön työnkuva yliopistoissa on muuttunut viime vuosina monimuotoisemmaksi ja tutkimustyön merkitys on korostunut.
– On tärkeää, että opettajankoulutus pohjautuu viimeisimpään tutkittuun tietoon. Samalla pitää kuitenkin olla tarkkana, etteivät opetustyöhön varatut resurssit jää lapsipuolen asemaan. Opettajan osaaminen ei synny pelkillä massaluennoilla, Murto korostaa.
Tärkein opettajankoulutuksen voimavara on henkilöstö
Opettajankoulutuksen parissa työskentelevien työhyvinvoinnissa ja tasa-arvossa on selvityksen mukaan edelleen parantamisen varaa.
– Opettajankoulutuksen parissa työskentelevät rautaiset opetusalan ammattilaiset ovat kantava voima, jonka varassa Suomen koko koulutusjärjestelmä lepää. Opettajankoulutus voi olla ensiluokkaista vain, jos heidän palkkauksensa ja työolonsa ovat kunnossa ja ala on houkutteleva. Vaikka henkilöstö voi selvityksen mukaan kohtuullisen hyvin, on kokemuksessa eri vastaajaryhmien välisiä eroja. Töitä on siis yhä tehtävänä työhyvinvoinnin edistämiseksi, Murto toteaa.
Mikään viranomaistaho ei pitkäjänteisesti seuraa opettajankoulutuksen valtakunnallista rahoitusta tai henkilöstön voimavaroja. Tähän tarpeeseen vastaa OAJ:n tilaama selvitys, jonka on toteuttanut Kokonat Oy yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa.
– Opettajankoulutukseen kohdistuu laajoja kehittämistarpeita, mutta ajantasaista ja kattavaa tietoa opettajankoulutuksen tilasta ei aiemmin ole ollut. Nyt valmistuneen selvityksen tuloksia voidaan hyödyntää maan koulutuspolitiikassa ja valtakunnallisen opettajankoulutusfoorumin kehittämistyössä. Toivon mukaan tämä selvitys omalta osaltaan vahvistaa myös opettajan työn arvostusta, Kivistö korostaa.
