Petteri Orpon hallitus selvittää opiskeluhuollon palveluiden siirtämistä hyvinvointialueilta takaisin kunnille.
– OAJ aikanaan vastusti opiskeluhuollon palveluiden siirtämistä hyvinvointialueille. Nyt kun siirto on tehty, pitää kuitenkin varoa liian tempoilevaa politiikkaa, joka voi tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Koko opiskeluhuollon kokonaisuus ja tämän päivän tarpeisiin vastaaminen pitää selvittää huolella ennen päätösten tekemistä, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto korostaa.
OAJ:n tammi–helmikuussa 2024 toteuttaman jäsenkyselyn mukaan yli puolet perusopetuksessa työskentelevistä vastanneista katsoi, ettei oppilas pääse kuraattorille ja psykologille silloin, kun tarve ilmenee. Lukiossa vastaava luku on neljännes ja ammatillisissa oppilaitoksissa hieman yli 40 prosenttia.
– Erityisesti perusopetuksessa luvut näyttävät huolestuttavalta. Tällä hetkellä kunnat ovat paikkailleet ongelmaa palkkaamalla suuren määrän erilaisia henkilöitä moninaisilla nimikkeillä. Kyse on laastariratkaisusta, joka voi pahimmillaan luoda sekaannuksia. Usein lisähenkilöstö voi olla tarpeellista, mutta opetukseen tarkoitettua rahoitusta ei pitäisi käyttää muuhun toimintaan, Murto korostaa.
Yli puolet perusopetuksessa työskentelevistä katsoo, että yhteistyö opiskeluhuollon kanssa on heikentynyt hyvinvointialueille siirron seurauksena. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa yhteistyö on heikentynyt noin neljänneksellä.
– Hyvinvointialueille siirron yhteydessä lakiin kirjattiin, että psykologi- ja kuraattoripalvelut järjestetään ensisijaisesti kouluilla ja oppilaitoksissa lähipalveluna. OAJ:n kyselyn perusteella tämä ei näytä nyt toteutuvan. Siirto hyvinvointialueilta takaisin kunnille ei itsessään ratkaise psykologipulaa eikä rahapulaa. Jos vastuu palveluista siirretään kunnille, pitää siirtyä myös riittävä määrä henkilöstöä ja sitovien mitoitusten kattamiseen tarvittava rahoitus, Murto toteaa.
Jotta lasten ja nuorten erilaisia mielenterveyteen liittyviä ongelmia voidaan ennaltaehkäistä ja välttää viiveet avun saannissa ja ongelmien kasautumisessa, tarvitaan laaja joukko erilaisia toimia.
– Muun muassa ryhmäkokojen tulee olla riittävän pienet, häiriökäyttäytymiseen tulee pystyä puuttumaan ja tukea on oltava tarjolla. Koulun, opiskeluhuollon, poliisin, nuorisotoimen, sosiaalitoimen ja lastensuojelun välisestä tiedonkulusta ja työnjaosta tulisi olla selkeät kirjaukset lainsäädännössä, Murto korostaa.
OAJ julkaisi marraskuussa toimenpidepaketin nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisyyn.
OAJ peräänkuuluttaa koulutuksen erityissuojeluksesta kiinni pitämistä
Jotta lapset ja nuoret voivat tavoitella unelmiaan ja Suomeen saadaan tarvittavaa osaamista, tulee koko koulutuspolun olla kunnossa. Tällä hetkellä resurssit ovat tiukilla kaikilla koulutusasteilla.
– Koulutukseen ei saa kohdistaa leikkauksia. Kasvatukselle, koulutukselle ja tutkimukselle on varattava niiden tarvitsema rahoitus. Hallituksen on kehysriihessä päätettävä myös valtionosuuksien leikkauksien kompensoinnista kunnille täysimääräisesti, Murto korostaa.
Hallitusohjelmassa on monia tärkeitä koulutuksen kehittämistä koskevia kirjauksia, joista on syytä pitää kiinni.
– Esimerkiksi oppimisen tuki on uudistettava perusteellisesti perusopetuksessa ja toisella asteella, jotta tuki ei jää oppilaan kannalta vain kirjaukseksi paperilla. Aikuiskoulutustuen lakatessa kehysriihessä on päätettävä riittävästä rahoituksesta korvaavaan malliin, Murto toteaa.
Valtiontalouden kestävyysvajeen korjaaminen on välttämätöntä. Samaan aikaan tarvitaan pitkäaikainen suunnitelma, jolla koulutuksen rahoitus nostetaan pohjoismaiselle tasolle.
– Toivon päättäjiltä viisautta siinä, että koulutuksen arvo nähdään vaikeina aikoinakin. Koulutuksen ja osaamisen avulla Suomi menestyy vastaisuudessakin, Murto kiteyttää.
OAJ:n oppilashuoltoa koskeva jäsenkysely perusopetuksen, lukion ja ammatillisen opetuksen opettajille ja esihenkilöille oli auki 17.1.2024–5.2.2024. Kyselyyn saatiin 522 vastausta.
Siirto hyvinvointialueille ei ole täyttänyt tavoitteitaan
- OAJ:n opiskeluhuollon hyvinvointialueille siirron vastustamisen taustalla olleet huolet ja pelot ovat kyselyn mukaan toteutuneet:
- Johtaminen on vaikeutunut.
- Psykologit ja kuraattorit eivät ole saatavilla koululla, vaikka niin luvattiin.
- Yhteisöllinen ja yksilöllinen opiskeluhuolto eivät ole parantuneet.
- Opetustoimen rahoilla palkataan korvaavaa henkilöstöä, kun psykologit ja kuraattorit eivät ole koululla ja heitä ei ole riittävästi.
- Vastanneista 42 prosenttia toteaa, että peruskoulussa psykologi ei ole viikoittain lainkaan läsnä. Joka viidennes vastaajista ilmoittaa, että psykologi on yhden päivän tavoitettavissa. Lukiossa työskentelevistä vastaajista neljäsosa ilmoittaa, että psykologi ei ole läsnä viikoittain. Noin viidesosa kertoo psykologin olevan yhden päivän tavoitettavissa. Ammatillisissa oppilaitoksissa työskentelevistä vastaajista lähes kahdessa viidesosaa (36 %) ilmoittaa, että psykologi ei ole läsnä viikoittain. Noin joka kymmenes kertoo, että psykologi on tavoitettavissa yhden päivän.
- Läsnäolon sijaan etäyhteydet ovat lisääntyneet. Niissä kouluissa ja oppilaitoksissa, joissa psykologi ei ole lainkaan läsnä, noin kahdessa kolmasosassa psykologi ei ole myöskään tavoitettavissa etäyhteyden avulla. Merkittävässä osassa peruskouluista ja toisen asteen oppilaitoksista psykologipalveluja ei siis käytännössä ole.
- Luottamuksellinen suhde vaatii kehittyäkseen useita tapaamiskertoja. Peruskouluissa työskentelevistä vastaajista 40 prosenttia toteaa psykologin pysyvän samana ja 40 prosenttia vastaajista kertoo, että psykologit vaihtuvat. Lukioissa tilanne on parempi. Puolet vastaajista kertoo psykologin olevan sama ja vain neljäsosassa vastaajista kertoo, että psykologi vaihtuu. Ammatillisessa alle kolmasosassa vastauksia todetaan psykologin pysyvän samana henkilönä ja lähes 40 prosentissa vastauksia todetaan psykologin vaihtuvan.
- Noin kolmasosa opettajista kaikilla asteilla kertoo, että heille on siirtynyt sellaisia opiskeluhuollon tehtäviä, joita he eivät ole aikaisemmin suorittaneet. Näin ei olisi pitänyt tapahtua, koska sekä tehtävät että rahoitus on siirretty hyvinvointialueille.
- Kuraattoreiden kanssa tehty yhteistyö toimii kyselyn perusteella paremmin kuin psykologien. Noin kolme neljäsosaa vastanneista ilmoittaa kuraattoreiden kanssa tehtävän yhteistyön toimivan hyvin tai erittäin hyvin.
- OAJ katsoo, että koko opiskeluhuollon kokonaisuus pitää selvittää huolella, jotta se pystyy vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Olisi pohdittava:
- Onko tarve laajentaa opiskeluhuollon henkilöstörakennetta ja tulisiko esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien tai nuorisotyöntekijöiden kuulua opiskeluhuollon henkilöstöön?
- Miten saadaan toimivampia ja nopeampia jatkoon ohjaamisen polkuja opiskeluhuollosta hyvinvointialueen palveluihin?
- Miten henkilöstön saatavuusongelmiin löydetään erilaisia ratkaisuja?
- Miten vältetään se, ettei psykologipalvelut kehity samanlaiseksi ostopalveluksi kuin keikkalääkärit?
- Millaisia ratkaisuja on löydettävissä tiedonkulun ongelmiin?
o Pystyvätkö kaikki kunnat järjestämään palveluita ja miten taata niille henkilöstömitoitusta vastaava rahoitus?
