Vientivetoisen palkkamallin yhteydessä on puhuttu naisvaltaisten julkisten alojen palkkakuopasta. OAJ:n mielestä lakiesitys sysäisi esimerkiksi opettajat ikuiseen palkkakuoppaan.

Onko palkkakuoppapuhe tuulesta temmattua, vai pitääkö se kutinsa?

OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen analysoi asiaa tarkemmin muutaman Tilastokeskuksen tietoihin perustuvan graafin kautta.

Juttu jatkuu graafin jälkeen.

Kiky ja palkkaohjelma näkyvät ansiokehityksessä

Väisänen huomauttaa, että tilastoja vertailtaessa on tärkeää tiedostaa, että tuloksiin vaikuttaa valittu indeksi ja tarkasteltava ajanjakso.

– Tilastokeskuksen ansiotasoindeksi mittaa tarkimmin eri palkansaajaryhmien säännöllisen työajan ansioita.

Kun lähtövuodeksi valitaan 1995, ansiotasoindeksi näyttää ansiokehityksen lähteneen eriytymään vuosituhannen vaihteen tienoilla yksityisen sektorin eduksi.

Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus aiheutti selkeän notkahduksen paikallishallinnon ansiotasossa, kun julkisten alojen työntekijöiden lomarahoja leikattiin määräajaksi 30 prosentilla.

Juttu jatkuu graafin jälkeen.

Kiky-notkahdus erottuu vielä selvemmin, kun lähtövuodeksi valitaan vaikkapa 2010.

– Ansiokehityseroa on saatu kurottua umpeen viime aikoina erityisesti vuonna 2022 sovitun palkkaohjelman ansiosta. Paikallishallinnon ansiokehitystä on vauhdittanut myös hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio, Väisänen kertoo.

Ansiokehitys on eri asia kuin ansiotaso

Viime vuosien parempi ansiokehitys ei Väisäsen mielestä vielä poista sitä epäkohtaa, että kuntasektorilla palkkataso jää selvästi yksityisen sektorin palkkatasosta.

Juttu jatkuu graafin jälkeen.

Tilastokeskuksen kuukausipalkkatilastojen mukaan esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen keskiansio on yksityisellä sektorilla yli 5 000 euroa kuukaudessa, kun kunnalla vastaavan koulutustason keskiansio on 4 308.

– Tehdäänkö kuntasektorilla jotenkin vähemmän vaativaa työtä, vaikka koulutustaso on sama? Tuskinpa sentään, Väisänen sanoo.

Hänestä kunnalla työskentelevien ansiotaso ei siis vieläkään ole sellainen, että jatkossa voidaan tyytyä yleisen linjan mukaiseen ansiokehitykseen.

– Jos opettajat eivät koskaan voi saada yksityisellä sektorilla työskenteleviä korkeampaa palkankorotusprosenttia, erot ansiotasossa vain kasvavat jatkossa vuosi vuodelta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen pitää ansiotasoindeksiä parhaana palkkakehityksen kuvaajana, koska se huomioi myös kertaerät, kuten lomarahat.

Tilastojen taustat on tunnettava tarkkaan

Osa kuntasektorin ansiokehityksestä selittyy Mika Väisäsen mukaan sillä, että erityisasiantuntija-ammattien osuus on vuosien mittaan kasvanut ja sitä kautta myös ansiotaso on keskimäärin noussut. 

Kun tämä rakenteellinen muutos huomioidaan ja sen vaikutus poistetaan ansiokehityksestä, on ansiokehitysero Väisäsen mukaan edelleen merkittävä kuntasektorin tappioksi.

Ansiokehitystä voidaan tarkastella myös Tilastokeskuksen säännöllisen työajan indeksillä. Tässä indeksissä ei ole mukana kertaeriä, kuten tulospalkkioita ja lomarahoja. Niinpä se antaa ansiokehityksestä hieman tasaisemman kuvan.

– En näe mitään syytä jättää lomarahaleikkauksia tarkastelun ulkopuolelle, siksi käytän ansiokehitystarkastelussa ansiotasoindeksiä, Väisänen toteaa.

Tilastokeskuksen termit tutuksi

• Yksityiseen sektoriin kuuluvat mm. yhtiöt, yritykset, säätiöt ja osuuskunnat. Yksityisen sektorin palkkatiedot koostuvat EK:n teollisuusalojen ja palvelualojen jäsenyritysten palkka-aineistoista.  Tilastokeskus täydentää aineistoa omalla tiedonkeruulla sellaisilla toimialoilla, joilla työnantajien järjestäytymisaste on keskimääräistä alhaisempi esimerkiksi pienyritysten yleisyyden johdosta.

  
  
• Kuntasektori, eli nykyään paikallishallinto, pitää vuodesta 2023 eteenpäin sisällään kaksi alasektoria: paikallishallinto pl. hyvinvointialuehallinto ja hyvinvointialuehallinto. Jatkossa palkkakehitystä voidaan siis seurata erikseen kunnissa ja hyvinvointialueilla.