Paikallinen neuvotteleminen ja sopiminen on osa palvelussuhteen ehtoihin liittyvää neuvottelutoimintaa ja se täydentää valtakunnallisia virka- ja työehtosopimuksia. Paikallinen sopiminen edellyttää, että työpaikalla on valittu henkilöstön edustaja, OAJ:n tai Jukon luottamusmies.
Paikallisesta sopimisesta on virka- ja työehtosopimuksissa sovittu muun muassa kunta-alalla pääsopimuksessa ja yksityisellä sektorilla työehtosopimuksen osana. Nämä määräykset määrittelevät, kenellä on paikallisesti neuvottelu- ja sopimisoikeus, miten ja mitä paikallisista sopimuksista kirjataan ja mahdollisesta työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen viestintävelvollisuudesta.
Virka- ja työehtosopimuksissa on määritelty joitakin asioita, joista tulee paikallisesti neuvotella ja sopia. Tällaisia on muun muassa sopimuskauden palkankorotuksiin sisältyneet paikalliset järjestelyerät. Niiden kohdentamisesta työnantajan on neuvoteltava luottamusmiehen kanssa ennen päätöksen tekoa.
Paikalliset palkkausjärjestelmät
Kunnallisilla aloilla virka- ja työehtosopimusten osana on raamit paikallisille palkkausjärjestelmille. Paikallisesti sopien on kuitenkin määriteltävä, miten työnantaja soveltaa tehtävän vaativuuden ja työssä suoriutumisen arviointijärjestelmiä. Näistä arviointijärjestelmistä on siis ennen käyttöönottoa neuvoteltava paikallisesti.
Mitä toimiva paikallinen sopiminen edellyttää?
Työnantajaliitot nostavat neuvottelukierrosten yhteydessä usein esille vaatimuksen paikallisen sopimisen lisäämisestä.
Yksityissektorilla on erilaisia työnantajia, pienistä pajoista kansainvälisiin suuryrityksiin. Myös opetusalan oppilaitoskenttä on moninainen. Oppilaitoksia on muutaman opettajan muskarista tai erityisalan ammattioppilaitoksesta useita toimipaikkoja käsittävään, monialaiseen ja satoja työntekijöitä työllistävään ammattikorkeakouluun. Erilaisilla oppilaitoksilla on hyvin erilainen valmius paikalliseen neuvottelemiseen.
Paikallisen sopimisen edellytykset
Parhaimmillaan voidaan ajatella, että paikallisesti löydetään ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä työnantajaa että työntekijöitä.
Opetusalan työnantajilla on hyvin erilaiset valmiudet neuvotella ja sopia paikallisesti. Niinpä myös työlainsäädännön ja työehtosopimusten tuntemus vaihtelee suuresti. Suurimmilla työnantajilla on omat HR-osastot henkilöstöpäälliköineen ja lakimiehineen. Pienillä työnantajilla rehtori hoitaa niin päivän postin kuin opetuksen, vastaa taloudesta ja toimii työntekijöiden esihenkilönä.
On kohtuutonta vaatia työnantajaa kehittämään paikallista työehtosopimusta, ellei siihen ole annettu aikaa, varattu voimavaroja eikä tarjottu vaadittavaa koulutusta.
Keskustasolla onkin sovittava yhteisistä periaatteista, joiden mukaan palkkausta voitaisiin paikallisesti kehittää. Toistaiseksi tällaiset ohjaavat periaatteet puuttuvat esimerkiksi Sivistystyönantajien yksityiseltä opetusalalta.
Paikallinen sopiminen edellyttää
- riittävää tietoa lainsäädännöstä ja työehtosopimuksesta,
- ymmärrystä siitä, mistä asioista voidaan sopia ja kuinka laajasti sekä
- aikaa ja resursseja.
Kun neuvotteluryhmässä on useampia edustajia sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta, saadaan kattavampi näkemys ja osaaminen on monipuolisempaa.
Henkilöstön edustajilla eli luottamusmiehillä tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella tasaväkisesti työnantajan rinnalla. Luottamusmiesjärjestelmää on vahvistettava niin, että se tukee osaamista ja tasapuolistaa neuvotteluasetelmaa.
Kun työnantajajärjestö vaatii, että merkittävä osa palkankorotusvarasta päätetään paikallisesti, se tarkoittaa samalla, että yleiskorotuksen osuus pienenee. Tällöin neuvottelijoiden tulee olla samalla viivalla. Jos paikallisen erän jakamisesta löytyy yhteinen näkemys ja kehittämistarpeet ovat sekä työnantajan että henkilöstön mielestä kannatettavat, paikallinen sopiminen voi palvella kaikkia osapuolia.
Jos taas yhteinen kehittämisnäkymä puuttuu, neuvotteluaseman tasapuolisuus edellyttää, että sovittu korotusvara suunnataan koko henkilöstölle yleiskorotuksen tapaan. Tällainen vahva ”perälauta” pakottaa aidosti hakemaan ratkaisua, jos työnantaja haluaa hyödyntää paikallista erää.
Yhteiset raamit kohti oikeudenmukaisempia palkkauksen perusteita
Paikallinen sopiminen helpottuu oleellisesti, jos työehtosopimuksella määritellään yhteiset periaatteet palkkauksen kehittämiseksi. Näitä kutsutaan palkkausjärjestelmän perusteiksi. On epärealistista odottaa, että jokainen työnantaja rakentaisi itsenäisesti oman palkkausjärjestelmänsä.
Kun palkkausjärjestelmälle sovitaan koko sopimusalan yhteiset raamit, edetään kohti läpinäkyvää ja avointa palkitsemista. Tämä voi lisätä myös tuloksellisuutta ja edistää oikeudenmukaisempaa palkkausta.
Toimiva palkkausjärjestelmä ei ole riippuvainen keskustason sopimusten korotuksista. Vastuullinen työnantaja palkitsee työntekijöitä järjestelmällisesti ja automaattisesti, kun tehtävät muuttuvat vaativammiksi tai työsuoritukset ovat erinomaisia. Tähän ei tarvitse odottaa seuraavaa sopimuskierrosta eikä sen korotusvaraa.
Ellei työnantaja käytä työnantajavaltuuksiaan, vaan piiloutuu sopimuskorotusten taakse, ei ole myöskään tosiasiallista tarvetta kehittää paikallista sopimista. Eikä silloin voida puhua myöskään paikallisen sopimisen paremmuudesta.
Työnantajakohtainen harkinta muissa määräyksissä
Paikallisesta soveltamisesta on neuvoteltava työntekijöiden edustajien kanssa myös muiden virka- ja työehtosopimusten määräyksissä, joihin sisältyy jonkinlaista työnantajakohtaista harkintaa. Tällaisia ovat esimerkiksi harkinnanvaraisten työ- ja virkavapaiden myöntämisen perusteet.
Lisäksi muista menettelytavoista ja työntekijöille annettavista ohjeista on neuvoteltava henkilöstön edustajan kanssa yhteistoiminnan hengessä. Näistä ei kuitenkaan tule varsinaisia paikallisia sopimuksia, vaan ne ovat työnantajan ohjeita, joista työnantajan tulee tiedottaa henkilöstöä neuvotteluiden jälkeen.
Paikallisesti poikkeaminen valtakunnallisista sopimuksista
Paikallisella sopimuksella voidaan poiketa työpaikalla sovellettavasta virka- tai työehtosopimuksesta. Toisin sanoen, paikallisesti voidaan sopia vain sellaisista asioista, jotka on määritelty virka- tai työehtosopimuksessa.
Virka- ja työehtosopimuksissa on rajoituksia sille, mistä voidaan sopia paikallisesti. Paikallisella sopimuksella ei voi poiketa
- työaikamääräyksistä,
- vuosiloman pituudesta eikä
- sairauspoissaoloja tai perhevapaita koskevista määräyksistä.
Myöskään työntekijän tai viranhaltijan palkkaa ei voi sopia alemmaksi kuin mitä on valtakunnallisesti työehtosopimuksella sovittu alimmiksi palkoiksi.
Paikalliset tulkintakysymykset
Jos paikallisesti tulee erimielisyyttä virka- tai työehtosopimusmääräysten soveltamisesta, luottamusmies pyrkii ensin neuvotellen löytämään työnantajan kanssa yhteisen näkemyksen määräyksen tulkinnasta.