Ammatillisen koulutuksen rahoitus ja työrauha on turvattava
Ammatillinen koulutus on myllerryksessä samaan aikaan kun sen rahoitusta vähennetään rajusti
Ammatillinen koulutus vastaa eri aloja koskevaan huutavaan työvoimantarpeeseen ja mahdollistaa monille alanvaihdon tai oman osaamisen ylläpitämisen muuttuvassa maailmassa. Nämä seikat eivät kuitenkaan heijastu ammatillista koulutusta koskevaan päätöksentekoon.
Ammatillisen koulutuksen rahoitukseen ja toiminnanohjaukseen ollaan tekemässä isoja muutoksia, jotka tulevat voimaan 2025–2027. Uudistuksia ollaan toteuttamassa liian tiukalla aikataululla. Tämän lisäksi hallitus on päättänyt mittavista säästöistä erityisesti aikuisten koulutukseen, jota annetaan myös toisen asteen oppilaitoksissa. Uudistusten yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu ja monissa oppilaitoksissa käydään jo muutosneuvotteluita.
Mikä kaikki on nyt muuttumassa? Valtionosuuksien rahoitusmallin painopisteet muuttuvat merkittävästi siten, perusrahoituksen sijaan korostuvat tutkintojen ja tutkinnon osien suorittaminen sekä työllistyminen ja jatko-opinnot korkeakoulussa. Enintään 40 koulutuksen järjestäjää valitaan toiminnan ohjauksen kokeiluun, jossa koulutuksen järjestäjille annetaan vapaammat kädet järjestää koulutusta alueen työvoimatarpeiden täyttämiseksi.
Myös oppimisen tuki uudistuu ja opiskelijan oikeus oppimisen tukeen vahvistuu. Samaan aikaan kun tukeen lisätään kymmenen miljoonaa euroa, vähenee ammatillisen koulutuksen rahoitus lähes 150 miljoonalla eurolla hallituksen leikkausten, määräaikaisten rahoitusten päättymisen ja norminpurun seurauksena. Nettovaikutuksena rahoitus jää siis 140 miljoonaa euroa pakkasen puolelle. Tällä kaikella on väistämättä vaikutusta oppilaitoksissa annettuun opetukseen ja tukeen.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset on peruttava ja rahoitus turvattava. Päättäjien on ymmärrettävä ammatillisen koulutuksen merkitys osaajien kouluttamisen ja kansantalouden kannalta.
Rahoituksen yksinkertaistaminen on tarpeellista. Koulutuksen järjestäjillä ei ole kuitenkaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia vaikuttaa työllistymiseen ja jatko-opintoihin (mm. ala, alue ja opiskelijoiden tuen tarpeet). Rahoituksen tulisi painottua varsinkin oppivelvollisten osalta opiskelijavuosiin (90 %). Muiden kuin oppivelvollisten osalta rahoituksen määräytymisperusteet tulisi säilyttää nykyisellään (opiskelijavuodet 70 %, suoritukset 20 % ja vaikuttavuus 10 %).
Rahoitusta uudistettaessa ollaan poistamassa erityisen tuen kerroin ja tilalle suunnitellaan lähtötasokerrointa. Erityisen tuen kerroin on ollut tarpeellinen, sillä se on ohjannut koulutuksen järjestäjiä antamaan tukea heille, joilla on erityisen tuen päätös. Lähtötasokerroin ohjaa rahoitusta enemmän heikon päättötodistuksen saaneille, mutta ammatillisessa koulutuksessa tuen tarvetta ei voi aina päätellä päättötodistuksen arvosanoista.
Järjestämislupakäytännön keventäminen ja nopeuttaminen on tarpeellista. Koulutuksen järjestäjiä on kuitenkin kohdeltava tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja läpinäkyvästi. On huomioitava myös kokeilulain ulkopuolella olevien koulutuksen järjestäjien mahdollisuus hakea uusia järjestämislupia kohtuullisella aikataululla.
Koulutuksen laadun seuranta ja ohjaus tulee varmistaa kaikkien koulutuksen järjestäjien osalta.
Oppimisen tuki ja se ketkä sitä antavat tulee määritellä tarkasti siten, että lainsäädäntö ei johda epäselviin tulkintoihin.
Opiskelijan opintojen etenemisen suunnitteluun ja seurantaan liittyvää byrokratiaa on kevennettävä ja byrokratian keventämisestä vapautuva aika on käytettävä opetuksen lisäämiseen ja oppimisen tukeen.
Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi on laadittava ylihallituskautinen suunnitelma ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen kehittämiseksi.
Ammatillisen koulutuksen laadun turvaamisesta hyötyisi
Yhteiskunta
Koko ammatillisen koulutuskentän parissa on valtava määrä eri ikäisiä suomalaisia. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksen opiskelijoista yli kaksi kolmasosaa on ammatillisen koulutuksen parissa, kun aikuisopiskelijat laskee lukuun mukaan. Ammattikorkeakouluissa on puolestaan suoritettu jo yli puoli miljoonaa tutkintoa.
Jäsen
Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät ansaitsevat työrauhan ja mahdollisuuden kehittää koulutusta pitkäjänteisesti. Työ on mielekkäämpää, kun voi keskittyä itse asiaan, eli opettamiseen tai ohjaamiseen kohtuuttomien kirjaamisvelvoitteiden sijasta.
Oppija
Lähes puoleen tulevina vuosikymmeninä avautuvista työpaikoista tarvitaan ammatillisen koulutuksen tarjoamaa osaamista. Ammatillisen koulutuksen saaneet voivat uudistaa työntekijöinä työelämää ja kansalaisina koko yhteiskuntaa. Ammatillisesta koulutuksesta on voitava jatkaa myös korkeakouluopintojen pariin. Tämä kaikki onnistuu vain, jos ammatillisen koulutuksen resurssit ovat kunnossa ja opettajilla on työrauha.
Mistä reformissa oli kyse ja miten se toteutui?
Ammatillinen koulutus juontaa juurensa oppipoika-kisälli-mestari -perinteestä. Työelämäyhteistyö ja osaamisperusteisuus on ollut luonnollinen osa ammatillista koulutusta jo paljon ennen reformia.
Reformi yhtenäisti ammatillisen koulutuksen säädöksiä, mutta samalla se lisäsi hallinnollisia tehtäviä. Reformin yhteydessä muutettu rahoitusjärjestelmä yhdistettynä rahoitusleikkauksiin vei mahdollisuudet aidolta opetuksen kehittämiseltä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijakohtaiset käyttömenot ovat nyt noin 15 prosenttia alemmalla tasolla kuin ennen leikkauksia.
Oppilaitosten arkeen vaikutti myös siirtyminen opettajien vuosityöaikajärjestelmään vuosina 2018–2020. Vuosityöaikaan siirtymisessä on ollut ongelmia. Kokemus on osoittanut, miten haastavaa oppilaitoksissa on ollut poisoppia opetusvelvollisuustyöajasta ja sen ajattelutavasta. Vuosityöaikaan siirtymisen onnistuminen olisi vaatinut paikallisella tasolla johdonmukaista ja syvällistä valmistautumista, sekä uudenlaista keskustelevaa johtamiskulttuuria. Tähän ei kuitenkaan varattu riittävää resurssia.
Miltä nyt näyttää, kun reformin toteutuksesta on useampi vuosi aikaa? Ammatillinen koulutus ei ole pystynyt vastaamaan nykyistä nopeammin työelämän muutoksiin, sillä monilla aloilla on selvä osaajapula, vaikka alan tutkinnon suorittaneita on reilusti tarjolla.
Kaikille opiskelijoille tehdään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma HOKS, mutta se ei ole aidosti yksilöllinen. Syynä tähän on riittämätön aika. Opettajien määrä on laskenut noin 15 prosenttia samaan aikaan kun opiskelijoiden määrä on kasvanut noin viidenneksellä. Myös HOKS-prosessin raskaus on muodostunut ongelmaksi.
Ajan puute näkyy myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista tukevien koulutussopimuksien kohdalla. Koulutussopimusten määrä on lisääntynyt, mutta niiden laatu ei ole parantunut. Opettajalla on opiskelijaa kohden liian vähän työaikaa työelämässä oppivan opiskelijan tukemiseen .
Ammatillisen koulutuksen läpäisyaste tai ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työllistyminen eivät myöskään ole parantuneet.
