Palvelussamme on käyttökatko torstaina 26.9. klo 15 alkaen. Sen aikana jäsenhakemusta ei voi lähettää. Pahoittelemme häiriötä.
Ammatillinen reformi ei onnistunut rahoitusleikkausten vuoksi
Reformin tavoitteena oli vahvistaa työelämäyhteistyötä ja opiskelijoiden yksilöllisiä opintopolkuja
Vuonna 2018 voimaan astunut ammatillisen reformi toi mukanaan useita muutoksia ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön. Juha Sipilän hallitus pyrki reformilla siihen, että ammatillinen koulutus pystyy vastaamaan nykyistä nopeammin työelämän muutoksiin ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin.
Sekä nuorille että jo työelämässä oleville aikuisille oli tarkoitus rakentaa yksilöllisiä opintopolkuja. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista luvattiin lisätä, samoin tavoitteena oli ottaa käyttöön uusi koulutussopimusmalli. Uudella rahoitusmallilla oli Sipilän hallituksen reformin mukaan tarkoitus kannustaa vähentämään koulutuksen keskeyttämistä ja parantamaan koulutuksen vaikuttavuutta.
Tästä päivästä käsin näyttää selvältä, että reformi ei onnistunut tavoitteissaan.
Reformin tavoitteita tulee arvioida uudelleen. Työelämäyhteistyön vahvistaminen on tärkeää. Samalla tulee kuitenkin huolehtia ammatillisen koulutuksen muista tärkeistä tehtävistä – jatko-opintovalmiuksien tarjoamisesta ja kasvattamisesta sivistyneiksi yhteiskunnan jäseneksi. Kaikkien näiden tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan riittävä määrä lähiopetusta ja tukea, joita tarjoavat kelpoiset opetusalan ammattilaiset.
Opiskelijan ohjauksen byrokratiaa on kevennettävä ja byrokratian keventämisestä vapautuva aika on käytettävä opetuksen lisäämiseen.
Yksilöllisten opintopolkujen korostamisen sijaan pitää huomion olla siinä, että opiskelijat voivat hankkia riittävät perustaidot turvallisessa ympäristössä. Opintopolkujen yksilöllistäminen on liian usein johtanut etäopetuksen ja verkkokurssien lisääntymiseen, millä on ollut haitallinen vaikutus yhteisöllisyyteen.
Ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava.
Ammatillisen koulutuksen laadun turvaamisesta hyötyisi
Yhteiskunta
Koko ammatillisen koulutuskentän parissa on valtava määrä eri ikäisiä suomalaisia. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksen opiskelijoista yli kaksi kolmasosaa on ammatillisen koulutuksen parissa, kun aikuisopiskelijat laskee lukuun mukaan. Ammattikorkeakouluissa on puolestaan suoritettu jo yli puoli miljoonaa tutkintoa.
Jäsen
Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät ansaitsevat työrauhan ja mahdollisuuden kehittää koulutusta pitkäjänteisesti. Työ on mielekkäämpää, kun voi keskittyä itse asiaan, eli opettamiseen tai ohjaamiseen kohtuuttomien kirjaamisvelvoitteiden sijasta.
Oppija
Lähes puoleen tulevina vuosikymmeninä avautuvista työpaikoista tarvitaan ammatillisen koulutuksen tarjoamaa osaamista. Ammatillisen koulutuksen saaneet voivat uudistaa työntekijöinä työelämää ja kansalaisina koko yhteiskuntaa. Ammatillisesta koulutuksesta on voitava jatkaa myös korkeakouluopintojen pariin. Tämä kaikki onnistuu vain, jos ammatillisen koulutuksen resurssit ovat kunnossa ja opettajilla on työrauha.
Mistä reformissa oli kyse ja miten se toteutui?
Ammatillinen koulutus juontaa juurensa oppipoika-kisälli-mestari-perinteestä. Työelämäyhteistyö ja osaamisperusteisuus on ollut luonnollinen osa ammatillista koulutusta jo paljon ennen reformia.
Reformi yhtenäisti ammatillisen koulutuksen säädöksiä, mutta samalla se lisäsi hallinnollisia tehtäviä. Reformin yhteydessä muutettu rahoitusjärjestelmä yhdistettynä rahoitusleikkauksiin vei mahdollisuudet aidolta opetuksen kehittämiseltä. Ammatillisen koulutuksen opiskelijakohtaiset käyttömenot ovat nyt noin 15 prosenttia alemmalla tasolla kuin ennen leikkauksia.
Oppilaitosten arkeen vaikutti myös siirtyminen opettajien vuosityöaikajärjestelmään vuosina 2018–2020. Vuosityöaikaan siirtymisessä on ollut ongelmia. Kokemus on osoittanut, miten haastavaa oppilaitoksissa on ollut poisoppia opetusvelvollisuustyöajasta ja sen ajattelutavasta. Vuosityöaikaan siirtymisen onnistuminen olisi vaatinut paikallisella tasolla johdonmukaista ja syvällistä valmistautumista, sekä uudenlaista keskustelevaa johtamiskulttuuria. Tähän ei kuitenkaan varattu riittävää resurssia.
Miltä nyt näyttää, kun reformin toteutuksesta on useampi vuosi aikaa? Ammatillinen koulutus ei ole pystynyt vastaamaan nykyistä nopeammin työelämän muutoksiin, sillä monilla aloilla on selvä osaajapula, vaikka alan tutkinnon suorittaneita on reilusti tarjolla.
Kaikille opiskelijoille tehdään henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma HOKS, mutta se ei ole aidosti yksilöllinen. Syynä tähän on riittämätön aika. Opettajien määrä on laskenut noin 15 prosenttia samaan aikaan kun opiskelijoiden määrä on kasvanut noin viidenneksellä. Myös HOKS-prosessin raskaus on muodostunut ongelmaksi.
Ajan puute näkyy myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista tukevien koulutussopimuksien kohdalla. Koulutussopimusten määrä on lisääntynyt, mutta niiden laatu ei ole parantunut. Opettajalla on opiskelijaa kohden liian vähän työaikaa työelämässä oppivan opiskelijan tukemiseen .
Ammatillisen koulutuksen läpäisyaste tai ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työllistyminen eivät myöskään ole parantuneet.
