Ihmiselämän ensimmäiset vuodet ovat äärimmäisen tärkeitä kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus lapsuuteen, jossa ympärillä on välittäviä aikuisia.  Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä asiantuntemus lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen varhaiskasvatuksen toiminnan perustana. Varhaiskasvatus tarjoaa lapselle turvallisen kasvuympäristön, jossa hän saa kasvaa omana itsenään ja jossa lapsen etu, vahvuudet, kehitystaso ja tarpeet ovat toiminnan suunnittelun ja järjestämisen keskiössä. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on myös tukea vanhempia kasvatustehtävässään.

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Varhaiskasvatus luo lapselle koulutuksen kivijalan, jonka päälle myöhemmin muilla koulutusasteilla tietoja ja taitoja rakennetaan. Kaikki merkittävät herkkyyskaudet, jotka liittyvät muun muassa kielten oppimiseen, motorisiin taitoihin, aistien kehittymiseen sekä sosiaalisiin taitoihin, esiintyvät lapsella varhaiskasvatusiässä. Tällöin lapsella on luontainen halu ja valmius oppia näihin liittyviä taitoja, joiden oppimista varhaiskasvatuksessa voidaan monipuolistesti vahvistaa ja tukea.

Päiväkodin lapsiryhmässä luodaan perusta osallisuudelle ja ryhmässä toimimisen taidoille. Osallistuessaan varhaiskasvatukseen lapsi saa tarvittavaa tukea erilaisiin oppimisen, kasvun ja vuorovaikutuksen haasteisiin. Varhaiskasvatuksessa opitaan tärkeitä sosiaalisia taitoja, joiden avulla lapsi voi ymmärtää ja kunnioittaa muita ja heidän mielipiteitään, oppia ilmaisemaan itseään ja käsittelemään tunteitaan. Nämä kokemukset ja taidot kantavat niin koulupolulla kuin myös myöhemmissä elämän vaiheissa ja antavat valmiuksia pysyä osallisena yhteiskunnassa.

Laadukas varhaiskasvatus edistää jokaisen lapsen oppimisvalmiuksia. Pedagogisesti suunnittelussa toiminnassa jokainen lapsi otetaan huomioon yksilöllisesti ja osana ryhmää. Varhaiskasvatuksen avulla oppimisvalmiuksien eroja pystytään kaventamaan jo ennen peruskoulun alkamista. Lapsella on varhaiskasvatuslain mukaan oikeus saada myös hänen yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edellyttämää tukea välittömästi, kun tuen tarve on huomattu. Mitä aikaisemmin tuen tarpeisiin vastataan, sitä paremmin ennaltaehkäistään oppimisen haasteita tulevaisuudessa.

Varhaiskasvatukseen jokainen lapsi on tervetullut omana itsenään. Lapsia opetetaan kunnioittamaan muita ja tutustumaan erilaisiin ikätovereihin, kieliin ja kulttuureihin. Maahanmuuttotaustaisten lasten kotoutumiselle varhaiskasvatuksen rooli on tärkeä. Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii leikkien, pelien ja toiminnan avulla kieltä ja kulttuuria sekä luo sosiaalisia suhteita. Lapsen tarpeet huomioon ottavalla pedagogisesti suunnitellulla suomen tai ruotsin kielen opetuksella edistetään lapsen kielitaidon kehittymistä arkisissa tilanteissa. Kielen oppiminen on taas väline uusien asioiden oppimiselle, ajattelulle, ymmärtämiselle sekä kanssakäymiselle.

Suomessa tähdätään korkeakoulutettujen määrän lisäämiseen siten, että vuonna 2030 puolella suomalaisista olisi korkeakoulututkinto. Samaan aikaan oppimistulosten suunta on ollut laskeva. Suomi on palautettava koulutuksen kärkimaaksi ja avainasemassa tavoitteen saavuttamiseksi on varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan pidempiaikaisella osallistumisella varhaiskasvatukseen on myönteinen vaikutus oppimistuloksiin.

Suomi tarvitsee kasvaakseen osaajia ja monilla aloilla vallitsee osaajapula. Siksi tulee huolehtia siitä, että jokaisella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä opinnoissa ja opintojen jälkeen työelämässä. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus on kaikkein hyödyllisin osa koko koulutusjärjestelmässä – yksi varhaiskasvatukseen panostettu euro voi tuottaa itsensä 7–13-kertaisesti takaisin – ja pitkällä aikavälillä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen satsaaminen maksaa itsensä takaisin vähempinä menoina. Sivistys- ja elinvoimapainotteisille kunnille laadukas varhaiskasvatus on myös vetovoimatekijä.

Suomalaisen koulujärjestelmän yksi perusajatuksista on se, että erilaisista lähtökohdista, kulttuureista ja sosioekonomisista taustoista tulevat lapset kohtaavat ja tämän merkitys korostuu entistä moninaisemmassa ja polarisoituneemmassa yhteiskunnassa. Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii ymmärtämään, tulemaan toimeen ja kunnioittamaan erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen edistää lasten toimintakykyä, asettumista toisen ihmisen asemaan, ilmaisemaan itseään sekä ymmärtämään muita.

Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan vuoksi päiväkodeissa työskentelee henkilöstöä ja sijaisia, joilla ei ole varhaiskasvatusalalle soveltuvaa koulutusta. Erityisesti on pulaa varhaiskasvatuksen opettajista. Opettajien koulutuksella ja ammattitaidolla on merkitystä varhaiskasvatuksen laadulle ja lasten oppimiselle. Koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat varmistavat, että lapsiryhmässä toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelman mukaista pedagogisesti korkeatasoista, suunniteltua, tavoitteellista ryhmämuotoista toimintaa, jossa otetaan huomioon lasten yksilölliset tarpeet sekä kiinnostuksen kohteet.  Koulutetut varhaiskasvatuksen opettajat ja erityisopettajat tunnistavat erilaisia oppimiseen ja kehitykseen liittyviä tuen tarpeita sekä arvioivat tarvittavat tukitoimet.

Kasvatustieteellisen tutkinnon suorittaneet päiväkodin johtajat takaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen. Päiväkodin johtajan pedagogisen osaamisen rooli korostuu työvoimapulan aikana, jolloin usealla päiväkodin työntekijällä ei ole tehtävään vaadittavaa koulutusta.  Pedagogisella johtamisella varmistetaan, että päiväkodin toimintaa ohjaa varhaiskasvatuksen tavoitteet ja jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen. Lisäksi päiväkodin johtajan keskeisenä tehtävänä on tukea henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia, mahdollistaa tehtäväkuvien mukainen työn tekeminen sekä luoda päiväkotiin osallistava toimintakulttuuri.

Päiväkodin pysyvä ryhmä tukee lapsen ystävyyssuhteita, turvaa leikin ja oppimisen jatkuvuuden. Päiväkotien lapsiryhmät tulee muodostaa siten, että ne mahdollistavat laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen lapsiryhmän ja lasten yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Pysyvät ryhmät merkitsevät enemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä myös pedagogiseen suunnitteluun, kehittämiseen sekä lapsen tuen toteuttamiseen. Päiväkotien varhaiskasvatuksen pedagogiikka, laatu ja vaikuttavuus varmistetaan, kun lapsiryhmässä on kaksi opettajaa ja jokaisessa päiväkodissa erityisopettajan asiantuntemus.

Vuonna 2030 varhaiskasvatuksen henkilöstön rakenne muuttuu ja alalle tarvitaan enemmän etenkin varhaiskasvatuksen opettajia. Tavoitellessamme laadukasta varhaiskasvatusta on olennaista, että meillä koulutetaan myös maailman parhaat opettajat. Siksi on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksen opettajakoulutus on laadukasta ja koulutusmäärät vastaavat alan tarpeisiin. Yliopistot tarvitsevat pitkäjänteisen pysyvän rahoituksen, jotta varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmäärät toteutuvat ja opettajankoulutuksen laatu pystytään takaamaan.

Varhaiskasvatuksen laadun takaamiseksi yhdenvertaisesti ympäri Suomen tarvitaan täsmällistä lainsäädäntöä, joka ei jätä liikaa tulkinnanvaraa. Lakien tulkitsemisen selkiyttämiseksi olisi keskeistä, että lakien soveltamisesta käytäntöön olisi selkeät ohjeet. Näin vältytään tilanteilta, jossa lakia tulkitaan eri kunnissa eri tavoin. Varhaiskasvatuksen kansallinen ohjaus esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman, lainsäädännön ja resurssien muodoissa tulee olla pitkäjänteistä ja tutkimusperustaista. Samalla tulee huolehtia siitä, että tieto kulkeutuu alalla työskenteleville, jotta jokainen tietää toimintakäytänteet ja osaa toimia niiden mukaisesti.

Varhaiskasvatukseen satsaaminen on kannattava investointi. Jotta varhaiskasvatuksen tuottamat positiiviset seuraukset toteutuvat, on varhaiskasvatuksessa oltava riittävät ja pysyvät taloudelliset resurssit. Riittävät taloudelliset resurssit takaavat muun muassa sen, että ryhmäkoot pysyvät maltillisina, lapsen tarvitsema tuki pystytään toteuttamaan sekä tilat ovat tarkoituksenmukaisia. Kuntien elinvoiman kannalta on huolehdittava siitä, että niillä on jatkossakin koulutettuja asukkaita ja veronmaksajia. Siksi kunnissa on panostettava varhaiskasvatukseen, joka voi toimia vetovoimatekijänä alueelle muuttoa harkitseville.

Varhaiskasvatuksessa tehtävän työn arvostus tulee näkyä tehtävän vaativuutta vastaavana palkkana. Alan arvostuksen tulisi ilmentyä myös vetovoimaisina työoloina, joihin lukeutuvat muun muassa koulutetut kollegat, työhyvinvointia ja osaamista tukeva johtaminen, kohtuullisen kokoiset ja pysyvät ryhmät. Tarvitaan myös toimivat, terveelliset ja turvalliset tilat. Selkeät tehtävänkuvat henkilöstön kesken takaavat sen, että jokainen on tietoinen omista työtehtävistään ja vastuistaan ja kukin pääsee työssään tekemään niitä asioita, joihin hänellä on koulutus. Opettajan työajasta pitää olla varattu riittävästi aikaa opetus- ja kasvatustyön suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin sekä huoltajien tapaamisiin.

Päätöksenteossa tulee näkyä lapsuuden ja varhaiskasvatuksen arvostus. Lainsäädännön muutosten lapsiin kohdistuvat vaikutukset on arvioitava huolellisesti, jotta päättäjät tietävät, millaisia seurauksia ehdotetulla lainsäädännöllä olisi. Lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsen edun ensisijaisuuden tulisi ohjata myös kunnan, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan päätöksentekoa. Varhaiskasvatuksen arvostus ja merkityksen ymmärrys näkyy myös siinä, miten eri yhteyksissä varhaiskasvatuksesta yhteiskunnassa puhutaan ja näyttäytyykö näissä viesteissä varhaiskasvatuksessa tehtävä työ arvokkaana. Arvostuksen tulee näkyä ihan konkreettisina tekoina – ei vain juhlapuheina ja kiitoksina.

Jokaisella on oikeus oppia ja työskennellä terveellisessä ympäristössä. Työskentely- ja oppimisympäristöllä on vaikutuksia niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin. Toimivat ja tarkoituksenmukaiset päiväkodin sisä- ja ulkotilat sekä lapsiryhmien omaan käyttöön osoitetut riittävät kokoiset, pitkäjänteisen leikin ja työskentelyn mahdollistavat ryhmätilat tukevat laadukkaan opetuksen ja kasvatuksen toteuttamista. Tilojen suunnittelussa on huomioitava myös esteettömyys.

Varhaiskasvatusta tulee kehittää johdonmukaisesti. Päätöksenteossa tulee ottaa huomioon se, että koulutusjärjestelmään tehtävät uudistukset ja isot reformit ottavat aikansa ennen kuin ne toimivat käytännössä ja tuottavat tuloksia. Poukkoileva päätöksenteko heikentää luottamusta ja varhaiskasvatuksen vetovoimaa sekä vaikeuttaa päiväkodeissa tehtävää työtä ja sen pitkäjänteistä kehittämistä. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tulee perustua tutkimustietoon.