Liiton jäsenmaksun pitäisi olla valmiina esitäytetyssä veroilmoituksessa, ja verottajan pitäisi tehdä vähennys automaattisesti viran puolesta ammattiliitosta saamiensa tietojen pohjalta.

Jos esitäytetyssä veroilmoituksessa ei mainita maksettujen ammattiliitto- ja työttömyyskassajäsenmaksujen määrää, se on merkittävä veroilmoitukseen itse. Summa selviää työnantajan antamasta tositteesta, vuoden viimeisestä palkkalaskelmasta tai erillisestä todistuksesta.

Eläkkeistä ja sosiaalietuuksista verottaja saa tiedon automaattisesti niiden maksajalta, joten tarkista että esitäytetyt tiedot ovat oikein.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut ovat tulonhankkimisesta johtuneita menoja. Ne voidaan vähentää täysimääräisinä. Palkkatulosta viran puolesta myönnettävä tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta.

Ammattiyhdistyksen jäsenmaksut ja työttömyyskassan jäsenmaksut voi vähentää myös ansioon suhteutetusta päivärahasta, peruspäivärahasta sekä sairauspäivärahasta eli työmarkkinajärjestön jäsenmaksun ja työttömyyskassan jäsenmaksun voi siten vähentää mistä tahansa ansiotulosta.

Myös asianomaisen järjestön sääntöjen mukaisessa järjestyksessä määrätyt ylimääräiset jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia.

Liittymismaksut, maksut erillisiin rahastoihin tai vapaaehtoiset lakkoavustukset taikka maksun viivästymisen aiheuttamat sakkokorot eivät ole jäsenmaksuina vähennyskelpoisia.

Muut jäsenmaksut, jotka on peritty pelkästään yhdistyksen toiminnan tukemistarkoituksessa, eivät ole vähennyskelpoisia.

Verovelvollisen toimialaa käsittelevien kirjojen, tutkimusvälineiden, tieteellisen kirjallisuuden ja ammattilehtien hankintakustannukset hyväksytään vähennyksiksi. Edellytyksenä on, että ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi.

Vähennyskelpoisia ovat muun muassa opettajien opetustyössä tarpeelliset kirjat ja lehdet. Ammattikirjallisuuden hankkimisesta johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Kustannusten vähentämistä pitää vaatia ja esittää sille yksityiskohtaiset perustelut. Oikeuskäytännössä on hyväksytty opettajien vähennykset muun muassa seuraavissa tapauksissa:

• kielenopettajan sanakirja
• maantiedon opettajan maantietoon liittyvä tietosanakirja
• peruskoulun historian ja uskonnon lehtorin tapauksessa puolet Kansojen historia -nimisen teossarjan hinnasta
• äidinkieltä opettava luokanopettaja sai vähentää puolet Suomen kielen Sanakirjat -teossarjan ostohinnasta
• äidinkieltäkin opettava sai vähentää Nykysuomen sanakirjan koko hankintahinnan.

Koulun, päiväkodin tai vastaavan laitoksen henkilökunnan oppilaiden ruokailun valvonnan yhteydessä saaman ravintoedun arvo verovuodelta 2024 on 5,10 euroa/ateria.

Tulon hankkimisesta johtuvia menoja ovat matkakustannukset asunnosta työpaikalle ja takaisin. Kustannusten vähentämistä verotuksessa on vaadittava. Vähennys tehdään halvimman kulkutavan kustannusten mukaan ansiotuloista.

Verovelvollinen voi vähentää matkakustannuksensa vain halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan ja halvimman lipun hinnan mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa hän on todellisuudessa käyttänyt matkaansa.

Palkansaajan matkakustannusten omavastuuosuus on 750 euroa vuodessa. Matkakuluista saa siis vähentää vain sen osan, joka ylittää 750 euroa. Vähennyksen enimmäismäärä on 8 400 euroa vuodessa.

Palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia vain työssäoloajalta ja toteutuneen matkustuksen perusteella. Yleensä vähennys voidaan myöntää 11 työssäolokuukauden ajalta. Etätyöpäiviltä ja loma-, vuorotteluvapaa-, työkomennus- tai muulta matkustamisen katkaisevalta ajalta vähennystä ei saa.

Jos et voi mennä töihin julkisilla kulkuneuvoilla, voit saada vähennyksen matkakustannuksista oman auton käytön perusteella. Jos olet työskennellyt säännöllisesti usean kunnan alueella saman työnantajan palveluksessa eikä työnantajasi ole korvannut toimipisteiden välisiä matkoja, voit vaatia vähennystä näistä matkoista.

Oma auto

Poikkeustapauksissa matkakuluvähennys voidaan tehdä henkilöauton käytön mukaan. Oman auton käytöstä ja tarpeesta on annettava selvitys. Oman auton käyttö on hyväksytty, kun julkista kulkuneuvoa käytettäessä aikataulujen sopimattomuudesta johtuva odotusaika (ei matkustusaika) meno-paluumatkalle muodostui vähintään 2 tunniksi. Vähennyksen määrä oman auton käytöstä on 0,30 euroa/km ja siihen pätee mainittu matkakuluvähennyksen enimmäismäärä ja omavastuu.

Oman auton käytön verottaja voi hyväksyä myös, jos asunnon ja työpaikan välisellä matkalla voidaan osittain käyttää julkista kulkuneuvoa ja kävelymatka yhteen suuntaan on vähintään kolme kilometriä. Tällöin osa työmatkasta matkustetaan omalla autolla ja osa esimerkiksi bussilla.

Oman auton osittaista käyttöä harkittaessa otetaan huomioon muun muassa kulkuneuvojen vaihtopaikan pysäköintimahdollisuudet.

Matkat toissijaiselle työpaikalle

Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan työnantajan tai samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikkaa, jossa työskennellään säännöllisesti vakituisen työpaikkasi lisäksi. Toissijaisen työpaikan on sijaittava eri paikkakunnalla tai valtiossa kuin ensisijaisena pidettävä, varsinainen työpaikka.

Matkakulut kodin ja toissijaisen työpaikan välillä sekä varsinaisen ja toissijaisen työpaikan välillä voit vähentää tulonhankkimiskuluina, jos työnantaja ei ole korvannut niitä.

Vähennys voidaan myöntää käytetyn kulkuneuvon kustannusten mukaisesti.

Opintomatkojen vähennysoikeus selvitetään matkaohjelmasta. Ilman matkan perusteen ja työtehtävien selvää yhteyttä opintomatkan kustannuksia ei voi verotuksessa vähentää.

Työnantajan osallistuminen kustannuksiin tai/ja palkallisen vapaan myöntäminen ovat olennaisia tekijöitä arvioitaessa matkan ja työtehtävien suhdetta.

Matkaohjelman perusteella ratkaistaan, hyväksytäänkö kulut osittain vai kokonaan. Mitä tiiviimpi ja asiapitoisempi matkan ohjelma on, sitä todennäköisemmin kustannukset saa verotuksessa vähentää. Jos haluat vähennyksiä opintomatkan kuluista, sinun on osoitettava, että opintomatka on ollut tarpeellinen työsi tai tehtäväsi hoidon kannalta. Opiskelun osuus matkasta tulee olla vähäistä suurempi, jotta edes osa kustannuksista voidaan vähentää verotuksessa.

Opinto- ja tutkimusmatkan kuluina voidaan vähentää matkakulujen lisäksi matkasta aiheutunut kohtuullinen asumis- ja muiden elantokustannusten lisäys.

Jos matka on osittain virkistysmatkan luonteinen ja osittain opintomatka, vähennykseksi hyväksytään yleensä opiskeluun käytettyä aikaa vastaava osa matkan kuluista. Vähennysvaatimuksen perusteeksi on hyvä antaa selvitys menoista ja muu tarpeellinen selvitys matkasta.

Kuitteja ja tositteita ei tarvitse liittää veroilmoitukseen, mutta pidä ne tallessa. Verohallinto pyytää niitä tarvittaessa.

Selvityksen on hyvä sisältää muun muassa seuraavat tiedot:

• Millä tavalla matka on ollut tarpeellinen jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta
• Sisältyykö matkaan asiantuntijaluentoja, kuinka paljon
• Kuinka suuri osuus matkasta on opiskelua
• Onko raportointivelvollisuutta matkasta
• Matkaohjelma.

Vaikka koulutuksesta aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuudesta ei ole tuloverolaissa erikseen säädetty, opiskelukustannusten vähennyskelpoisuudesta on runsaasti oikeuskäytäntöä. Vähennyskelpoisina opiskelukustannuksina on pidetty menoja, jotka ovat aiheutuneet työtehtävässä tarvittavan ammattitaidon ylläpitämisestä tai täydentämisestä.

Myös sellaisen koulutuksen kustannukset, jotka tähtäävät normaaliin urakehitykseen eli työtehtävien tavanomaiseen kehittymiseen työnantajan palveluksessa, ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Vähennyskelpoisia ovat henkilön työssään tarvitseman ammattitaidon ylläpitämiseen tai täydentämiseen liittyvä koulutus silloin, kun

• koulutuksen aihepiiri ja sisältö liittyy suoraan työntekijän työtehtäviin
• koulutus on alkanut työsuhteen aikana
• koulutuksen tarkempi sisältö on suunniteltu ja rakennettu yhdessä työnantajan kanssa
• koulutus on aloitettu työnantajan aloitteesta tai se on aloitettu työntekijän aloitteesta ja koulutuksesta on sovittu kehityskeskusteluissa
• työnantaja osallistuu koulutuksen kustannusten kattamiseen
• koulutus tapahtuu työajalla.

Myös normaaliin urakehitykseen tähtäävän koulutuksen kustannukset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Vähennyskelpoisia ovat siten koulutuskustannukset, jotka aiheutuvat työntekijän nykyisen työtehtävän kehittymisestä ja muuttumisesta tai hänen siirtymisestään tehtäviin, jotka rinnastuvat nykyisiin työtehtäviin saman työnantajan tai saman konserniin kuuluvan työnantajan palveluksessa.

Uralla etenemiseen tai työtehtävien kehittymiseen tähtäävän koulutuksen liittymistä työtehtäviin osoittaa muun muassa, että työnantaja osallistuu koulutuksen kustannuksiin joko maksamalla osan kustannuksista tai antamalla työntekijälle mahdollisuuden opiskella kokonaan tai osittain työajalla.

Vähennyskelvottomat koulutusmenot

Lisäpätevyyden hankkimiseen tähtäävän koulutuksen menot eivät ole vähennyskelpoisia. Seuraavia opintoja on pidetty oikeus- ja verotuskäytännössä vähennyskelvottomina elantomenoina:

• peruskoulutus ja ammattiin tähtäävä koulutus
• tutkinnon suorittaminen
• lisäpätevöitymiseen tähtäävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneet menot.

Myös uran vaihtoon liittyvät uuteen ammattiin kouluttautumisesta tai lisäpätevyyden hankkimisesta aiheutuneet menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia perus- tai jatkokoulutusmenoja.

Tällaiset koulutukset eivät ole välittömästi sidoksissa tulonhankintaan.

Opettajan puhelinkulujen perusteella ei enää tehdä vähennyksiä viran puolesta, vaan mahdolliset kulut on selvitettävä.

Internetyhteyden kustannusten vähentämisessä noudatetaan samoja periaatteita kuin tietokoneen hankintahinnan vähentämisessä, eli esittämällä näyttöä työkäytöstä opettaja voi saada 50 prosentin vähennyksen. Työnantajan kotiin työkäyttöä varten järjestämä internetyhteys eli niin sanottu nettietu on verovapaa.

Verovelvollinen saa vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Jokainen veronmaksaja saa automaattisesti 750 euron tulonhankkimisvähennyksen. Vähennys pitää sisällään muun muassa työhuonekustannukset, puhelinkulut ja ammattikirjallisuuden hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Jos voit osoittaa, että yksilöityjä vähennyskelpoisia tulonhankkimiskuluja on kertynyt enemmän kuin tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärä, kulut kannattaa eritellä veroilmoituksessa.

Voit vaatia vähennystä muun muassa työhuoneesta, ammattikirjallisuuden hankkimisesta, puhelimesta ja tietokoneesta. Jos tulonhankkimiskuluja on ollut alle 750 euroa, et saa mitään etua esimerkiksi 300 euron kirjahankintojen vähennysvaatimuksesta.

Koska tähän 750 euron määrään ei lasketa normaaleja työmatkakuluja, monella vähennyskelpoiset kulut jäävät alle automaattisen tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Vaikka vähennysten eritteleminen saattaa olla tarpeetonta, se on kuitenkin suositeltavaa. Kaikkien mahdollisten vähennysten vaatiminen varmistaa sen, ettei jokin etu jää epähuomiossa saamatta.

Työhuoneen kustannukset ovat tulonhankkimiskuluja. Niiden vähentämistä pitää vaatia, ja vähennystä saa, jos työhuonekulut yhdessä muiden tulonhankkimiskulujen kanssa ylittävät 750 euroa.

Vähennyksen saaminen edellyttää, ettei työnantajasi ole järjestänyt sinulle työpistettä tai työhuonetta tai että työhösi liittyy huomattavasti kotona tehtävää työtä. Tässä mainitut summat koskevat nyt ilmoitettavaa verovuotta 2023, vuoden 2024 summat vahvistetaan loppuvuodesta.

Jos työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta ja työhuonetta käytetään pääansiotulon hankkimiseksi, vähennys on 940 euroa/vuosi.

Jos opettaja käyttää työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulonsa tai pysyväisluontoisten tai huomattavien sivutulojensa hankkimiseksi, hän saa vähentää työhuonevähennyksenä 470 euroa/vuosi.

Useimmiten työhuonevähennys myönnetään Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan em. kiinteillä summilla. Suuremman vähennyksen saaminen edellyttää selvitystä todellisista kuluista.

Työvälineistä aiheutuneiden kustannusten vähentäminen edellyttää vaatimuksen lisäksi menojen perusteen ja määrän erittelyä, esimerkiksi luetteloa hankituista työvälineistä ja niiden ostohinnasta.

Jos menojen määrä on yhteensä enintään 1 200 euroa ja verovelvollinen on esittänyt selvityksen hankinnoista ja niiden tarpeellisuudesta, vähennys voidaan myöntää, vaikkei tositteita ole verottajalle toimitettu. Verottaja voi kuitenkin pyytää tositteet nähtäväksi, vaikka vähennysvaatimus olisi alle 1 200 euroa. Kyseessä voi olla esimerkiksi ammattikirjallisuus tai tietokone, näyttö ja näppäimistö.

Jos hankit työvälineitä itse, voit vähentää niiden hankinta-, huolto- ja korjausmenot tulonhankkimiskuluina, jos välineet ovat pääasiassa työkäytössä.

• Jos hankintahinta on enintään 1 200 euroa/työväline, voit vähentää kulut kerralla hankintavuonna
• Jos hankintahinta ylittää 1 200 euroa, vähennä se vuosittaisina 25 prosentin suuruisina poistoina
• Yli 1 200 euron hintaisen tietokoneen hankintahinta vähennetään yleensä 25 prosentin poistoina jäljellä olevasta hankintamenosta.

Esimerkki:

Opettaja osti 1 500 euron tietokoneen. Ensimmäisenä vuonna verotuksessa voi vähentää 375 euroa (25 % x 1 500). Koska jäännösarvo (1500 e - 375 e) alittaa 1200 euroa, loppuosan voi vähentää kerralla. Jos tietokone on ostettu osamaksulla ja maksut ovat alle 1 200 euroa vuodessa, voi vaatia koko maksetun hinnan vähentämistä kyseisen vuoden verotuksessa.

Vaikka tietokoneen hankintahinta olisikin yli 1 200 euroa, voi vaatia sen koko hintaa vähennettäväksi heti hankintavuoden verotuksessa. Näin sen takia, että tietokoneen käyttöiän voi hyvinkin väittää olevan alle kolme vuotta. Normaalisääntöjen mukaan alle kolmen vuoden käyttöikä oikeuttaa kertavähennykseen. Jos verottaja ei vähennystä hyväksy kerralla, hyväksyy se siitä osan eli vahinkoa ei yrittämisestä aiheudu.

Tietokoneen vähennysoikeus edellyttää tarkkojen selvityksen ja perustelujen esittämistä. On todistettava, että tietokone on todella tarpeen ansioiden hankkimiseksi. Verottajalle kannattaa selvittää työtehtävät, ammatti ja se, miten tietokone on tarpeen työn tekemisessä. Jos mahdollista, tulisi eritellä, kuinka paljon sivutuloja on koneen avulla hankittu. Tulisi myös kertoa, montako tietokonetta taloudessa on ja kuinka paljon kone on yksityiskäytössä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tietokoneiden poistoja koskevat tuoreimmat päätökset ovat vuodelta 1991 (KHO 1991/5009-5013). Jokaisessa tapauksessa oli kyse opettajan valituksesta.

Poisto-oikeus ja sen määrä sidottiin päätöksissä opettajan työtehtäviin. Esimerkiksi opettaja B toimi matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opettajana. B:llä oli oikeus vähentää verotuksessaan tietokoneen koko ostohinta (KHO 1991/5011). Pääsääntö on kuitenkin, että tietokoneen hinnasta saa hyväkseen 50 prosentin verovähennyksen.

Vaatetuksesta aiheutuneet menot ovat yleensä elantokustannuksia, jotka eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

Vähennys voidaan myöntää, jos työpukua ei voi käyttää muuten kuin työtehtävissä tai jos työ kuluttaa vaatetusta erityisen paljon tai erityisen likaista. Työn laadun vaatimien suojavaatteiden hankkimismenot sekä pesemis- yms. kulut ovat tällöin vähennyskelpoisia. Lisäksi edellytetään, että vaatetusmenot ovat olennaisesti tavanomaista suuremmat tästä syystä.

Jos työnantaja hankkii työpuvut tai suojavaatteet, et voi saada vaatteiden hankkimisesta tai käytöstä aiheutuneista kuluista vähennystä.