Norminpurkamista ei saa käyttää kiertoilmauksena koulutuksen laadun heikentämiselle ja suoranaisille koulutusleikkauksille. Koulutusta koskevilla normeilla turvataan se, että lapsilla ja nuorilla on ympäri Suomen yhtäläiset mahdollisuudet elämässä.
Sääteleekö koulutusta sadat turhat normit? Näin voisi päätellä, kun lukee valtiovarainministeriön saamia ehdotuksia. Erityisesti kunnat itse ovat olleet aktiivisia esittämään kevennyksiä niitä koskevaan säätelyyn. Varhaiskasvatuksen osalta pitäisi muun muassa löyhentää henkilöstön kelpoisuuksia ja henkilöstömitoituksia, suurentaa päiväkodin ryhmäkokoja sekä rajata lapsen oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen.
Normit eivät ole olemassa turhan päiten. Ne ovat yhteisiä sääntöjä ja toimintaohjeita, joilla varmistetaan lapsen oikeuksien toteutuminen ja yhdenvertainen varhaiskasvatus ympäri Suomen. Taloutta pitää sopeuttaa, mutta sitä ei saa tehdä lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Pitävätkö kauniit lupaukset?
Hallitus on luvannut pitävänsä koulutuksen erityissuojeluksessa, parantaa varhaiskasvatuksen laatua ja vahvistaa varhaiskasvatusalan houkuttavuutta. Ei pelkästään riitä, että alalle kouluttaudutaan, vaan työntekijöiden pitää myös haluta pysyä tehtävissään. Varhaiskasvatuksen laatutason laskeminen ja toteutuksesta tinkiminen ei vastaa annettuja lupauksia.
Suomi käyttää bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Pohjoismaista vähiten euroja varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, eli noin puolitoista miljardia euroa vähemmän kuin läntiset naapurinsa. Laadukas varhaiskasvatus edistää oppimista ja koulutuksen tasa-arvoa. Siihen käytetty euro maksaa tutkimusten mukaan itsensä takaisin yhteiskunnalle seitsemänkertaisena. Varhaiskasvatus on investointi, jonka avulla suomalaisten nuorten oppimistulokset ja Suomen PISA-menestys saadaan käännettyä kohti parempaa. Hyvin järjestetty varhaiskasvatus tukee myös vanhemmuutta ja koko perheen hyvinvointia.
Kaiken keskiöön on nostettava lapsen etu
Jos olet kanssamme samaa mieltä, sano ei lapsen osallistumisoikeuden rajaamiselle. Lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen rajoitettiin viimeksi vuosina 2015–2016. Tutkimukset lopulta osoittivat, että rajaamisella ei ollut merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Sen sijaan rajaaminen lisäsi hallinnollista työtä, heikensi lasten sekä henkilöstön hyvinvointia sekä lisäsi levottomuutta lapsiryhmissä.
Sano ei kelpoisuuksien väljentämiselle. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan vahvaa pedagogista osaamista sekä ymmärrystä lasten ikätasoisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisestä. Myös päiväkotien johtajan kelpoisuuksista on pidettävä kiinni. Hyvä ja pedagogisesti korkeatasoinen johtaminen on avainasemassa henkilöstön veto- ja pitovoimasta huolehdittaessa.
Sano ei päiväkodin ryhmäkokojen suurentamiselle. Jokainen lapsi ansaitsee oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi sopivan kokoisen ja rauhallisen ryhmän. Silloin lapsi voi rakentaa merkityksellisiä ja turvallisia ihmissuhteita yhtä lailla toisiin lapsiin kuin päiväkodin henkilökuntaankin.
Myös varhaiskasvatuslaki velvoittaa huomioimaan ensisijaisesti lapsen edun. Toimet varhaiskasvatuksen laadun heikentämiseksi sitä ohjaavia normeja purkamalla, eivät kestä tarkastelua lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta. Ne pitää jättää tekemättä.
Saija Ohtonen-Jones
Toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto
Nina Lahtinen
Koulutuspolitiikan johtaja, OAJ
