Ammattijärjestön jäsenet toimivat kollektiivina eli yhdessä, koska se on tehokkainta. Jos lakko pitää, se pakottaa osapuolet sopimaan nopeammin. Työtaistelutilanteessa lailliseen työtaisteluun osallistuvalla on korotettu oikeussuoja. Töihin ei ammattijärjestön julistaman lakon aikana pidä mennä, työnantajan direktio-oikeus (eli oikeus päättää miten, missä ja milloin töitä tehdään) ei päde ja työntekijään ei voi kohdistaa lakkoilusta seuraamuksia. Ammattijärjestö maksaa lisäksi lakkoon osallistuville jäsenilleen lakkokorvausta, koska palkkaa ei lakon ajalta saa. Jos työnantaja pelaa likaista peliä, ammattijärjestöllä on resursseja vastata.

Kollektiivinen toiminta tarkoittaa kaikkien yhteistä ja yhtäaikaista toimintaa. Ammattijärjestö asettaa lakon, määrittelee sen keston ja laajuuden. Ammattijärjestön jäsenellä on puolestaan velvollisuus osallistua järjestönsä julistamaan lakkoon. Tämä velvollisuus on paitsi ammattijärjestöä kohtaan, niin ennen kaikkea työkavereita kohtaan. Tähän liittyy myös neutraliteettiperiaate: jos toinen ammattijärjestö on lakossa, tekemättä jääviä lakonalaisia työtehtäviä ei pidä tehdä, vaikka itse olisikin töissä.

Työmarkkinoilla niin työntekijä- kuin työnantajapuolellakin on aina ensisijaisesti pyrkimys saada sovittua työ- tai virkaehtosopimus ensisijaisesti neuvottelemalla – eli välttää lakko. Työnantajat haluavat, että tehtaat pysyvät käynnissä, lapset koulussa ja yhteiskunta pörisee eteenpäin normaalisti. Työntekijät haluavat ihan samaa asiaa, mutta niin että palkka on reilu ja työsuhteen ehdot kunnossa.

Kun työ- tai virkaehtosopimus solmitaan, sovitaan samalla sen voimassaoloaika ja määritellään niin sanottu työrauha: sovitaan, että tästä on lyöty kättä päälle ja näitä sovittuja ehtoja ei työtaisteluilla uusiksi neuvotella sopimuksen voimassaoloaikana . Tästä hyötyvät molemmat: työnantajalla on varmuus työrauhasta, työntekijöillä puolestaan työehdoista.

Poliittinen lakko kohdistuu toisin. Sen tavoitteena on kiinnittää huomiota nimensä mukaisesti poliittisessa päätöksenteossa tapahtuviin epäkohtiin. Sen kohteena ei siis ole voimassa olevan työ- tai virkaehtosopimuksen ehdot, jotka yleensä ovat puheenaiheena. Poliittisia lakkoja voidaan järjestää myös työrauhan vallitessa, mutta ne ovat olleet erittäin harvinaisia. Viimeisin OAJ:n poliittinen lakko oli päivän mittainen työnseisaus vuonna 2015.

Historiallisista syistä virka- ja työsuhteet ovat kehittyneet hiukan eri raiteita. Tämän takia poliittinen lakko on erikseen kielletty virkasuhteessa työskenteleviltä. Työsuhteisilla työntekijöillä tämä mahdollisuus on. Virkasuhteisia koskevan niin sanotun pysyvän työrauhavelvoitteen tarkoituksena on suojata yhteiskunnan kriittisiä toimia, joita hoitavat esimerkiksi poliisi, palolaitos ja armeija.

Virkasuhteeseen palkataan myös muita ammattikuntia edustavia ihmisiä, joilla ei ole tällaista turvallisuuskriittistä tehtävää. Tämän takia iso osa opettajistakin on virkasuhteessa, ja siten poliittisten lakkojen saavuttamattomissa. Virkasuhteiset työntekijät niin poliisit kuin opettajatkin käyttävät työssään julkista valtaa. Sen takia heidän he ovat virkasuhteessa. Hyvä kysymys on, onko tällainen jako edelleen relevantti. Poliittinen työtaisteluoikeus pitäisikin avata myös sellaisille virkasuhteisille työntekijöille, joilla ei ole turvallisuuskriittistä työtehtävää.

Jos työntekijät alkavat lakkoilla omin päin, ilman ammattijärjestön päätöstä, kyse on niin sanotusta korpilakosta. Siinä lakkoilijoilla ei ole käytössä mitään niistä oikeussuojakeinoista, joita organisoituun, lailliseen lakkoon osallistuvilla on. Työnantajan näkökulmasta tässä on kyse pahimmillaan irtisanomiseen johtavasta luvattomasta poissaolosta. Ammattijärjestö ei maksa lakkokorvausta eikä työntekijällä ole laillisen lakon aikaisia oikeussuojia. Lisäksi yksittäisen työntekijän lakko ei ole niin tehokas kuin koko ammattialan, kaupungin tai tehtaan kattava työnseisaus.

Lakot muistuttavat, että meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa paremman työelämän puolesta. Tällä poliittisella lakolla meille OAJ:ssä tärkeintä on vaikuttaa jäsenkyselyissä suurimmiksi huolenaiheiksi nousseisiin teemoihin, kuten lakisääteiseen vientimalliin, aikuiskoulutustuen puolustamiseen, määräaikaisten aseman vahvistamiseen ja ensimmäisen sairauspäivän pitämiseen palkallisena.

Ammattijärjestön ääni on työntekijöiden yhteinen, kollekiivinen ääni. Jäsenyys on paras tapa osallistua paremman työelämän rakentamiseen. Liity omaan ammattijärjestöösi ja kannusta myös kollegasi mukaan – yhdessä olemme vahvempia!

Erkki Mustonen
Kirjoittaja on OAJ:n johtava juristi