Vaikka PISA-tutkimus ei yksin anna kattavaa kuvaa oppimistuloksista, voidaan sen antamaan
kuvaan nojata, koska täsmälleen samaa trendiä kuvastavat myös muut, esimerkiksi
kansalliset oppimistulosarviointimme.
Alla muutamia tärkeimpiä nostoja lausunnostamme:
- Oppimistulosten laskuun vaikuttavista tekijöistä on runsaastikin tutkimustietoa. Sen sijaan kattava kokoava selvitys perusopetuksen toimintaympäristön muutoksista ja opetuksen järjestämisen edellytyksistä vastata tähän muutokseen viimeisen 20 vuoden ajalta olisi perusteltua. Selvityksessä tulisi kartoittaa myös mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista ja opetuksen yhdenvertaisuutta eri puolilla maata. Selvityksen tulisi myös sisältää tarkastelu siitä, miten täsmällisesti lainsäädäntö turvaa nykyisellään tätä lasten oikeutta.
- Panostukset oppimisen tukeen ovat yhä vahvasti perusteltuja, mutta niiden ohella on samanaikaisesti kyettävä vahvistamaan myös ihan kaikkien oppimista ja osaamista. Parhaillaan valmistelussa olevassa oppimisen tuen uudistuksessa on keskeistä saada vahvistettua oppilaiden konkreettisesti saamia tukitoimia.
- Kansalliset oppimistulokset kuvastavat ennen kaikkea koulutuksen kattavaa peruslaatua suhteessa maassa keskimäärin vallitsevaan toimintaympäristöön (oppilaiden keskimääräiset valmiudet jo kouluun tultaessa, saatu varhaiskasvatus, kotitausta sekä kodin tuki koulutyölle ja koulutusasenteille, oppilaiden oppimisen tuen tarve ja hyvinvointi, oppimista tukevat harrastukset kuten lukeminen yms.). Huomattavasti aiempaa vaativampi toimintaympäristö edellyttää koulutuksen peruslaadun vahvistamista esimerkiksi opetuksen määrää kasvattamalla, ryhmäkokoja pienentämällä tai opettajamitoitusta ryhmässä vahvistamalla, erityisopetusta lisäämällä, opettajien osaamista vahvistamalla jne.
- Oppimisvalmiuksia tulisi voida tukea ja oppimisen eroja kaventaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, aina pedagogisesti laadukkaasta varhaiskasvatuksesta alkaen.
- Parhaat yksityiskohtaiset oppimisen keinot ja menetelmät löydetään jatkossakin paikallisesti opettajien osaamiseen nojaten tutkimustietoa hyödyntäen. Kuitenkin opettajilla on oltava tosiasialliset mahdollisuudet ja resurssit onnistua tässä työssään.
- Verrattuna keskeisimpiin verrokkimaihimme, muihin Pohjoismaihin, perusopetusta järjestetään meillä huomattavasti pienemmillä oppilaskohtaisilla resursseilla. Myös osuutena bruttokansantuotteesta Suomi käyttää vähiten Pohjoismaista perusopetukseensa, mikä ei riitä nykyisessä toimintaympäristössä.
- Kun huomioidaan yleisen kustannustason nousu ja pienenevä opetukseen kohdentuva osuus, ei peruskoulun opetukseen käytettävä reaaliarvoinen oppilaskohtainen kustannus ole käytännössä muuttunut lainkaan 2000-luvun aikana.
- Oppimisen tasa-arvon turvaamiseksi on edelleen perusteltua kohdentaa tarveperustaista rahoitusta opetukseen esimerkiksi suurempien tuen tarpeiden tai sosioekonomisesti heikomman aseman perusteella.
- Perusopetus ja sen tarjoamat sivistykselliset lähtökohdat jokaisen nuoren elämään ovat kuitenkin sen asteisia perusoikeuksia, ettei niiden tulisi olla riippuvaisia siitä, mihin kuntaan sattuu syntymään. Siksi perusopetuksen rahoitusta on myös kokonaisuutena pystyttävä vahvistamaan. Tavoitteena tulisi olla pitkällä tähtäimellä nostaa rahoitus vähintään pohjoismaiselle keskitasolle.
