Riittävä henkilöstö lapsiryhmissä olisi jo nykyisellä lainsäädännöllä mahdollista, jos kunnat ja yksityiset palveluntuottajat toteuttaisivat henkilöstömitoitusta lainsäätäjän tahtotilan ja aluehallintoviraston ohjeistuksen mukaisesti. Esitimme, että ryhmätasolla edellytettäisiin henkilöstömitoitusta vastaavan määrän henkilöstöä olevan saatavilla päiväkodin tiloissa.
Vaadimme myös osapäiväisesti varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten suhdeluvun 1:13 poistamista. Kaikilla kolme vuotta täyttäneillä tulisi olla sama suhdeluku 1:7 riippumatta siitä, kuinka monta tuntia päivässä lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen. Lisäksi tulisi säätää, että yhtä varhaiskasvatuspaikkaa kohden voi sijoittaa vain yhden lapsen ja jokaisella lapsiryhmällä olisi oltava oma ryhmätila, jota ei porrasteta toisen ryhmän kanssa.
Kansalaisaloitteen taustalta on selvästi nähtävissä myös, että päiväkodin henkilöstö joutuu toimimaan äärimmillään, kun kelpoisesta henkilöstöstä ja erityisesti opettajista on pulaa. Ryhmistä puuttuu riittävää osaamista, kun opettajia puuttuu. Se kuormittaa valtavasti ja väistämättä heijastuu varhaiskasvatuksen toimintaan sen laatua heikentäen. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuskin (Karvi) on arvioinnissaan todennut, että nykyiset varhaiskasvatuksen opettajan ja päiväkodin johtajan kelpoisuuden tuottavat kasvatustieteen kandidaatin ja -maisterin koulutukset rakentuvat ajantasaiselle kasvatustieteelliselle tutkimustiedolle ja sisällöt vastaavat hyvin nykyisiä työelämän vaatimuksia.
OAJ painotti, että laissa määritellystä henkilöstörakenteesta ja kelpoisuusvaatimuksista on pidettävä kiinni ja huolehdittava, että koulutusmäärät pidetään sellaisena, että varhaiskasvatuslakiin kirjatun henkilöstön saatavuus turvataan.
Varhaiskasvatuksen kehittämisen ja lainsäädännön tulee pohjautua tutkittuun tietoon. OAJ esitti laajaa selvitystä siitä, miten henkilöstömitoitus päiväkotien lapsiryhmissä, lapsiryhmien rakenne ja ryhmien muodostaminen toteutuu peilaten erityisesti varhaiskasvatuslaissa säädettyyn varhaiskasvatuksen määritelmään (2 §), varhaiskasvatuksen tavoitteisiin (3 §) ja lapsen edun ensisijaisuuteen (4 §) sekä miten henkilöstömitoituksen tilapäisen poikkeaman säädöstä (36 §) tulkitaan.
