Erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusosuuksien painoarvon muutos tutkimuksen eduksi heikentää koulutuksen resursointia. Kun tavoitteena on kouluttaa lisää TKI-osaajia, koulutuksen ja tutkimuksen välisen painoarvon muuttaminen rahoitusmallissa TK-toimintaa painottavaksi ei tue tätä tavoitetta.
Koulutuksen osuuden vahventaminen tukisi osaamisen vahvistamista
Koulutuksen rahoitusosuuden vahvistaminen tukee ensikertalaisuutta, tutkintojen valmistumista ja osaamistason nostoa, kun resursseja kohdennetaan opintojen alkuun. Korkeakoulutuksen tutkintotavoitteita on nostettu vuodesta 2011 lähtien noin 20 prosentilla (12 000 tutkinnolla). Lisäykset eivät ole korottaneet perusrahoituksen tasoa, ja vain osaa näistä lisäyksistä on rahoitettu erillisinä tutkintohintoja alemmilla määräaikaisilla rahoituksilla.
Ensikertalaisuuden lisäksi olisimme kohdentaneet rahoitusta nostamalla alempien tutkintojen osuutta rahoitusmallissa, koska opiskelijat tarvitsevat ensimmäisinä opiskeluvuosinaan ohjausta ja tukea. Valmistumisen kannalta on tärkeää, että opiskelijat sitoutuvat opintoihin, ja tämä tapahtuu opintojen alkuvaiheessa. Alempien tutkintojen painon vahvistaminen tukee tutkinnon suorittamista, sillä se lisää yliopistojen insentiiviä panostaa opintojen alkuvaiheeseen ja läpäisyyn. Tällä on myös vaikutusta osaamistason nostoon.
Malliin oli tarkoitus tehdä ainoastaan tällä kertaa maltillisia tai pieniä uudistuksia. Mielestämme liikkeelle olisi pitänyt lähteä uuden ensikertalaisuusmittarin kanssa maltillisemmin (esim. 2 %). Ensikertalaisten lisääminen rahoitusmalleihin (3 %) yhdessä toisen tutkinnon (0,7à0,5) kertoimen laskemisen kanssa voi aiheuttaa epätoivottavia vaikutuksia. Pitäisimme toisen tutkinnon kertoimen ennallaan 0,7.
Mittarin ja toisen tutkinnon suorituskertoimen laskun yhteisvaikutus voi olla yhteiskunnalle ennakoimaton. Esimerkiksi nuorten hakeutumisen kynnys korkeakouluopintoihin nousee isoksi, koska valinnan mahdollisuudet nuorten näkökulmasta heikkenevät tai oikean valinnan tekemisen kynnys nousee.
Tutkimuksen rahoitusosuuden kasvattamiselle ei tarvetta – T&K-rahoituslain panostus jo itsessään voimakas insentiivi
Emme näe, että tutkimuksen rahoitusosuuden kasvattamiselle yliopistojen rahoitusmallissa on perusteita, kun TKI-rahoitusosuus tulee erillisenä rahoitusmallin ulkopuolelta kohdentuvana ja mahdollisesti vielä vuosittain vaihtuvana.
Yliopistoissa kilpaillun tutkimusrahoituksen indikaattorin vahvistaminen 14 prosenttiin luo yliopistoille hyvin vahvan kannusteen ryhtyä entistä intensiivisempään rahoituskilpailuun sen sijasta, että ne voisivat kohdistaa voimavarojaan esimerkiksi tieteellisiin julkaisuihin ja muihin tutkimuksen lopputuotteisiin.
Tutkimusrahoitusten suurempi painotus johtaa aina vain useampien yliopistossa opettavienkin ajan allokoimista rahoitushakuihin sen sijaan, että he kehittäisivät opetusta verkostoissa ja tutkimuksillaan.
Rahoitusmallien ja ohjausjärjestelmän jatkokehittämistarpeet
Rahoitusmallityön lähtökohtana oli tehdä pieniä muutoksia ennen suurempaa uudistamistyötä seuraavalla kierroksella. Kuitenkin nyt tehtävät prosenttimuutokset ovat yksittäisen yliopiston kannalta suuria – osalle hyvässä ja osalle pahassa. Tämä näkyy väistämättä niiden yliopistojen toiminnallisessa arjessa, jotka kohtaavat vähenevän rahoituskehityksen.
Jatkotyötä silmällä pitäen näemme tarpeen arvioida, palveleeko nykyinen korijärjestelmä enää alojen kustannuskehitystä ja opetusmenetelmien muutosta. Teknologiatarpeet ovat tulleet laajemmin eri koulutusalojen vaatimuksiin. Ehdotamme, että jatkoa varten korien toimivuudesta tehtäisiin arviointi ja mallinnus.
Näemme, että rahoitusmallia ja ohjausjärjestelmää tulee edelleen kehittää. Pidämme tärkeänä, että rahoitusmallit olisivat selkeitä ja toiminnan pitkäjänteisyyteen kannustavia. Jatkotyössä on pohdittava, miten erilaiset korkeakoulujen ja alojen profiilit pystyttäisiin huomioimaan paremmin.
On tärkeää, että alaa voidaan kehittää ensisijaisesti alan sisällöllisistä lähtökohdista kuin pelkästään rahoitusmallin ohjaamana. Yksittäiset rahoitusmallin muutokset näyttäytyvät helposti korkeakoulujen suuntaan mikromanageerauksena ja luottamusta korkeakoulujen työhön on vahvistettava.
