Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kannustaa opettajia luopumaan perfektionismista ja hellittämään stressistä. Työuupuminen uhkaa, jos kaiken tekee sata lasissa.
Vasut, opsit, digi ja ilmiöt. Opettajien työ muuttuu jatkuvasti. Uuden sisäistäminen ja oman työn jatkuva kehittäminen ovat vahvasti läsnä opettajien arjessa.
Mitä, jos vielä vähän hioisi omia työtapojaan? Löytyisikö vielä jokin keino, jolla pääsisi lähemmäs täydellisyyttä?
Uudet ideat ovat netissä vain klikkauksen päässä. Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala kannustaa kuitenkin opettajia olemaan armollisia itseään kohtaan.
– Omaa työtään voi kehittää loputtomiin ja silti aina vaan ajatella, että tämä ei vieläkään ole täydellinen. Koulutus- ja kasvatusalan työntekijöillä on paljon perfektionismia, riittämättömyyden tunnetta ja armottomuutta itseään kohtaan, Hakala sanoo.
1. Luota persoonaasi
Valtakunnallisilla lastentarhanopettajapäivillä Oulussa tänään puhunut Hakala kehotti yleisöä muistelemaan omia opettajia. Kuka heistä on jäänyt itselle mieleen ja erityisesti vaikuttanut omaan elämään ja miksi?
Näissä pohdinnoissa voivat nousta esiin ihan arkiset kokemukset läsnäolosta ja kannustamisesta.
– Kun muistelee omaan elämään vaikuttaneita opettajia, muistaa ehkä sen, kuinka hän kantoi minua läpi vaikean ajan kehumalla minua. Tai sen, että hän kehui minua taitavaksi ainekirjoittajaksi tai hyväksi musiikissa.
Opsit ja vasut ovat hyvine tavoitteineen äärimmäisen tärkeitä. Opetus tapahtuu kuitenkin vuorovaikutuksessa, ja näihin vuorovaikutustilanteisiin Hakala kannustaa opettajia heittäytymään – ja jättämään jatkuvan oppimistavoitteista stressaamisen arjessa vähemmälle.
Hakala pitää tauon ja katsoo täpötäyden Madetoja-salin satoja lastentarhanopettajia.
– Täälläkin on paljon ihmisiä, jotka voisivat arjessa laskeutua paljon enemmän oman valovoimaisen persoonansa varaan.
2. Priorisoi työtehtäväsi
Opettajat kohtaavat työssään monenlaisia tilanteita ja työtehtäviä. Pidemmän päälle käy huonosti, jos jokaiseen hommaan lähtee sata lasissa ja vaatii itseltään täydellisyyttä. Täydellisyyden tavoittelu lisää työuupumuksen riskiä. Tämä riski vieläpä kaksinkertaistuu 55 ja 65 ikävuoden välillä, Hakala muistuttaa.
Hän kannustaa arvioimaan kriittisesti omaa arkea: työtehtäviä kannattaa priorisoida ja laskea omaa vaatimustasoa vähemmän tärkeissä tehtävissä.
– Ihan kaikkeen ei tarvitse panostaa täysillä ja tähdätä kymppi plussaan. Työaikaa ja huomiota kannattaa säästää tehtäviin, jotka todella ansaitsevat ja tarvitsevat niitä.
3. Laske rimaa, onnistut useammin
Onnistumisen kokemukset ruokkivat työmotivaatiota. Kun priorisoi tehtävät, myös onnistumisia saa helpommin ja useammin.
–Jos riman asettaa liian korkealle, arjessa käy niin, että sitä ei saavuteta. Tästä seuraa pettymyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta kun rimaa hieman laskee ja ottaa hommiin hymyn mukaan, rima on helpompi ylittää. Näin saadaan helpommin myös lämpimiä onnistumisen läikähdyksiä, sisäisiä palkkioita, jotka antavat voimaa koko päivään, Hakala sanoo.
4. Hellitä stressistä
Opettajien voi olla vaikeaa irtautua töistä. Ihmismieli on rakennettu siten, että se käy läpi mielen solmuja. Jos jokin huolettaa töissä, se voi valvottaa öisinkin.
Hakala kehottaa hellittämään stressistä ja päästämään irti huolista.
– Kun aamuyön varhaisina tunteina alkaa huoli tunkea mieleen, sille pitää vain hokea, että hömppää, hömppää, hömppää. Aamulla, kun herää, se yöllä vaivannut asia vaikuttaa usein pikkujutulta – sellaiselta, jonka on aiemminkin kohdannut ja josta selvinnyt.
Pahimmillaan pienten huolten puroista kasvaa vellova stressimeri. Aivotutkijat ovat Hakalan mukaan nyt syystäkin huolissaan erityisesti pitkäaikaisesta stressistä. Jos stressi vaivaa, se kannattaa ottaa puheeksi kollegojen ja esimiehen kanssa.
– Stressin puheeksi ottaminen voi olla koko työyhteisön kannalta pelastava puheenvuoro.
5. Keskity perustehtävääsi
Hakala puhuu painovoimaisesta, hitaasta, ajasta.
– Voi että, kun saisimme varhaiskasvatuksen arkeen, kodin kasvatustilanteisiin ja kouluihin painovoimaista hidasta aikaa, jolloin olisi aikaa miettiä. Voisimme luottaa omaan ammattitaitoomme ja keskittyä siihen, mikä on perustehtävämme.
Lastentarhanopettajille tällaista hidasta aikaa voisi Hakalan mukaan löytyä esimerkiksi ihan arkisista vuorovaikutustilanteista.
– Varhaiskasvatuksen arjessa on paljon siirtymätilanteita, joissa ollaan usein fyysisestikin lähellä lasta. Lapselle esimerkiksi pukeutumisen tai riisuutumisen yhteydessä sanotut sanat voivat olla arjen helmiä, ja jopa ainoita sanoja, jotka sanotaan päivän aikana vain kyseiselle lapselle.
Lastentarhanopettajat valtasivat Oulun
Juha T. Hakala oli yksi Valtakunnallisten lastentarhanopettajapäivien puhujista. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma keräsi Ouluun lähes 800 lastentarhanopettajaa eri puolilta Suomea.
Tapahtuman päätöstilaisuudessa paljastettiin, että seuraavan kerran lastentarhanopettajapäivät järjestetään Lahdessa. Vuonna 2019 lastentarhanopettajat kokoontuvat siis Sibelius-taloon. Samalla juhlitaan Lastentarhanopettajaliiton satavuotista taivalta.
Teksti: Heikki Pölönen