OAJ:n näkemyksen mukaan julkisuusperiaatteen toteutumisen haasteena on lainsäädännön tulkinnanvaraisuus ja runsaus. Tulkinnanvaraisuus, lainsäädännön runsaus ja hajautuminen myös erityislakeihin on johtanut siihen, että tietoja ei uskalleta antaa, koska ei ole varmuutta siitä, mitä tietoja voi antaa, ja mitkä ovat salassa pidettäviä tietoja. Sanktioitu on vain se, jos kertoo salassapidettävän tiedon, mutta ei sitä, jos jättää tiedon kertomatta.
Lisäksi henkilötietojen käsittelyyn liittyvien säädöksien ja julkisuuslain tulkitseminen rinnakkain on vaikeaa kouluissa ja oppilaitoksissa. Myöskään riittävää neuvontaa ja ohjausta ei ole tarjolla.
Julkisuuslain salassapitoperusteita päivitettävä
Kasvatus- ja opetusalan näkökulmasta on välttämätöntä, että nykyisen julkisuuslain 24 §:n mukaisia salassapitoperusteita päivitetään ja korjataan puutteiden ja epäselvyyksien osalta, vaikka tämä ei suoranaisesti sisältynyt työryhmän toimeksiantoon. On syytä selvittää tarkoin, miltä osin salassapitoa koskevat säännökset pitää koota yhteen julkisuuslain alle ja mitkä nykyisistä salassapitoa koskevista säännöksistä pidetään jatkossakin erityislainsäädännössä.
Puutteet 24 §:ssä, hajallaan olevat salassapitosäännökset ja epäselvyydet niiden tulkinnassa ja osaamisessa aiheuttaa sen, että tarpeellinen tieto ei kulje varhaiskasvatukseen, kouluille eikä oppilaitoksille sosiaali- ja terveysviranomaisten, lastensuojelun ja poliisin suunnalta, eikä enää myöskään opiskeluhuollosta. Viranomaisilla pitää olla oikeus esityksessä ehdotettua laajemmin vaihtaa keskenään yksittäisiä ihmisiä koskevia tietoja myös silloin, kun tietojen vaihtaminen on tarpeen yksilön oman tai päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa olevien muiden henkilöiden turvallisuuden tai opintojen turvaamisen varmistamiseksi.
OAJ katsoo myös tarpeelliseksi, että viranhaltijan tehdessä virkansa velvoittamana lastensuojeluilmoituksen tai rikosilmoituksen hän voisi jatkossa tehdä sen työpaikkansa edustajana eikä yksittäisenä viranhaltijana.
