Työn merkityksellisyys koostuu Roosa Tilleksen työssä monesta kerroksesta. Kivijalkana on lapsen kohtaaminen ja opettaminen yksilönä ja osana ryhmää. Sen päälle rakentuu yhteistyö ja kasvatuskumppanuus perheiden kanssa. Ylimpänä on työn yhteiskunnallinen merkitys eli tulevan sukupolven kasvattaminen.

– Tunnen olevani työssäni isojen asioiden äärellä, kun suunnittelen ja toteutan pedagogiikkaa, joka palvelee lapsia ja ryhmää. Arjessa työn merkityksellisyys rakentuu siitä, kun onnistun ohjaamaan lapsia uuden äärelle ja näen heidän oivaltavan ja innostuvan. Tämän rinnalla kulkee työn yhteiskunnallinen merkitys. Lapset ovat osa yhteiskuntaamme ja sen tulevaisuutta. Sen eteen työskentely tuntuu merkitykselliseltä, Tilles sanoo.

Arjessa työn merkityksellisyys rakentuu siitä, kun onnistun ohjaamaan lapsia uuden äärelle ja näen heidän oivaltavan ja innostuvan.

Koulutuksen merkitys avautui sijaisena

Ensikosketuksen varhaiskasvatuksessa työskentelyyn Roosa Tilles sai jo lukion jälkeisenä välivuotena. Hän teki päiväkodeissa sijaisuuksia, ja ala tuntui omalta.

– Samalla ymmärsin, että minulla ei ole riittävää osaamista tähän työhön. Tuntui hurjalta, että sain ilman mitään alan koulutusta toimia avustajana lapsille, jotka tarvitsevat apua kaikista eniten.  

Tilles halusi oppia. Hän haki yliopistoon ja pääsi sisään. Didaktisissa opinnoissa Tilles oppi, miten opetetaan alle kouluikäisille lapsille vaikkapa musiikkia, matemaattista ajattelua tai luonnontieteitä. Niiden rinnalla kulkivat teoreettiset opinnot lapsen kasvusta ja kehityksestä.

– Opintoihin kuuluvassa harjoittelussa teoria kohtasi käytännön. Vielä maisterinakin tuntuu, että työssä on jatkuvasti uusia asioita, joita haluaisin oppia ja ymmärtää paremmin. Onneksi työnantaja tarjoaa täydennyskoulutusta, ja jatko-opintojakin olen harkinnut.

Opettajapulan ratkaisut ovat kuntapäättäjien käsissä

Koulutetun henkilöstön ympärille kietoutuu myös alan iso epäkohta: heistä on huutava pula. Työvoimabarometrin osaajapulalistalla varhaiskasvatuksen opettajat ovat sijalla neljä.

Roosa Tillekselle epäkohta on tuttu. Nyt varhaiskasvatuksen arkea varjostaa jatkuva huoli siitä, mistä päiväkoteihin löydetään kelpoisia varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jos joku sairastuu tai vaihtaa työpaikkaa.

– Jo yhden kelpoisen työntekijän puuttuminen voi aiheuttaa kierteen. Ensin varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään ei saada yhtään kelpoista hakijaa. Silloin lastenhoitaja saatetaan valita epäpätevänä hoitamaan opettajan tehtävää. Lastenhoitajankaan paikalle ei välttämättä saada kelpoista sijaista. Lopulta ryhmässä voi siis olla kolme työntekijää, joista kenelläkään ei ole koulutusta tehtäväänsä.

Kierre voi johtaa lopulta siihen, että ryhmässä on kolme työntekijää, joista kenelläkään ei ole koulutusta tehtäväänsä.

OAJ muistuttaa kuntavaaliohjelmassaan, että kuntapäättäjillä on suuri vastuu varhaiskasvatuksen laadun turvaamisesta. 

He voivat esimerkiksi houkutella kelpoisia hakijoita satsaamalla palkkaan ja muihin etuihin sekä laadukkailla työoloilla ja työntekijöitä arvostavalla työnantajapolitiikalla. Kuntapäättäjien vastuulla on myös varmistaa, että tilat ovat turvallisia ja ryhmäkokomitoituksia noudatetaan.

– Pääasia on se, että päättäjät ymmärtävät laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksen lapsen kasvulle. Tehtävämme ei ole vain mahdollistaa vanhempien työssäkäyntiä, vaan teemme asiantuntijatyötä, joka tukee lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus on merkittävä osa kasvatus- ja koulutuspolkua, Tilles sanoo.

Tehtävämme ei ole vain mahdollistaa vanhempien työssäkäyntiä, vaan teemme asiantuntijatyötä, joka tukee lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. 

Hänestä on turha puhua varhaiskasvatuksen arvostuksesta, jos työtä joudutaan tekemään jatkuvan leikkausuhan alla.

– Jos arvostusta on, se näkyy resursseina ja rauhana tehdä ydintyötämme lasten oppimisen ja kehityksen hyväksi.

Roosa Tilles toivoo päättäjien ymmärtävän, että lapsiin ja opetukseen satsaaminen maksaa itsensä aina moninkertaisesti takaisin.

Palkkakuopasta ylös 

Iso osoitus arvostuksesta oli Roosa Tilleksen mielestä se, kun OAJ:n pitkäaikainen tavoite toteutui ja varhaiskasvatuksen opettajat siirrettiin opetusalan virka- ja työehtosopimukseen OVTESiin.

Jos korotukset ovat samat kuin vientialoilla, emme koskaan nouse palkkakuopasta.

OVTES-sopimus umpeutuu huhtikuun lopussa, joten keväällä OAJ neuvottelee jälleen varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista.

– Vientimallilain yhteydessä puhuttiin paljon siitä, että naisvaltaisten alojen palkkakehitys sidotaan vientialoihin. Jos korotukset ovat samat, emme koskaan nouse palkkakuopasta. Siksi on tärkeää, että OAJ edelleen neuvottelee itsenäisesti ja pyrkii turvaamaan palkkakehityksen ja alan houkuttelevuuden, Tilles sanoo.

Sijoitus lapsiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin

Alan houkuttelevuuden lisääminen on hänestä välttämätöntä, jotta opettajapula saadaan ratkaistua. Lisäksi pitää varmistaa, että ammattilaiset eivät vaihda alaa.

Yksi epäkohta oli pitkään se, että varhaiskasvatuksessa maisteriksi kouluttautuminen ei nostanut lainkaan palkkaa. Tämä korjattiin vastikään palkkausjärjestelmäuudistuksessa, jossa sovittiin kelpoisuuslisästä. 

– Seuraava iso alan pitovoimaa lisäävä uudistus voisi olla kokemuslisien kehittäminen, Tilles sanoo.

Hän palaa vielä työn merkityksen monikerroksisuuteen ja arvoon.

– Ikinä ei mennä metsään, jos panostetaan lapsiin ja opetukseen. Se maksaa itsensä aina moninkertaisesti takaisin.