Luokanopettaja on kohdannut urallaan isoja muutoksia – ”Yhtenäiskulttuuria ei enää ole”

Esa Ukkola tuntee luokanopettajana tekevänsä arvokasta tulevaisuustyötä. Liki 30-vuotisella urallaan hän on kuitenkin nähnyt oppilaiden sinnikkyyden hupenevan ja opettajien työmäärän kasvavan. Nyt hän toivoo kuntapäättäjiltä lisäeuroja koulutukseen, koska vielä kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee, jos koulutuksen rahoitusta ja laatua ei nyt turvata.

Mies harmaassa takissa katsoo kameraan kuvan keskellä. Hänen taustallaan on sumeana pöytiä, joiden ääressä on oppilaita työskentelemässä kirjojen äärellä.
Esa Ukkola muistuttaa, että laadukas koulutus edellyttää riittävää rahoitusta. Jos rahoitus jää liian ohueksi, kunnat maksavat myöhemmin ison laskun siitä, että osa syrjäytyy tai jää ilman työelämässä tarvittavia taitoja. Kuva: Sakari Piippo

Luokanopettaja Esa Ukkolan työn merkityksellisyys tiivistyy kolmeen asiaan: rohkeuteen, sinnikkyyteen ja oppimiseen. Siis hetkiin, joissa oppilas rohkaistuu ensimmäistä kertaa kokeilemaan ja kun hän sinnikkään kokeilemisen ja opettelun jälkeen huomaa itse oppineensa jotain uutta.

Lasten sinnikkyyteen liittyy Ukkolalla myös huolenaihe. Se on nimittäin vähentynyt selvästi hänen liki 30 vuotta kestäneen opettajanuransa aikana.

– Oppimisen sijaan sinnikkyys kohdistuu aiempaa useammin oppimisen välttämiseen ja oman tahdon toteuttamiseen. Jotta opettajana voisin paremmin tukea jokaisen sinnikästä työskentelyä oppimisen eteen, ryhmäkoon pitää olla sellainen, että jokaisella on mahdollisuus oppia, Ukkola sanoo.

Eilisen ratkaisuilla ei korjata tämän päivän ongelmia

Esa Ukkolan uran aikana maailma koulun ympärillä on muuttunut. Esimerkiksi digitalisaatio on muovannut arkea ja työelämää valtavasti.

Koulun ulkopuoliset muutokset heijastuvat myös kouluun.

– Monien päättäjien oma kokemus koulusta on 40 vuoden takaa. Silloin elettiin yhtenäiskulttuurissa, jota ei enää ole. Nyt lapset tulevat kouluun ihan erilaisista maailmoista kuin aiemmin, Ukkola kiteyttää.

Nyt lapset tulevat kouluun ihan erilaisista maailmoista kuin aiemmin.

Kuntavaaliohjelmassaan OAJ tarjoaakin tuleville kuntapäättäjille ratkaisuja, joilla perusopetuksen laatu voidaan turvata tässä ajassa. Kuntapäättäjät voivat esimerkiksi pienentää keskimääräistä ryhmäkokoa, lisätä jakotunteja tai palkata resurssiopettajia.

– Monella kunnalla on talousvaikeuksia, ja lasten määrän vähentyminen saatetaan nähdä tilaisuutena leikata koulutuksesta tai vähentää opettajan virkojen määrää. Tämä suunta on väärä. Ennemmin pitäisi mahdollistaa pienemmät ryhmät ja pitää opettajien määrä ennallaan, Esa Ukkola sanoo.

OAJ:n merkitys konkretisoitui Esa Ukkolalle uran alussa, kun hänet lomautettiin. Silloin hän ymmärsi, miten merkittävää on olla osa yhteisöä, josta saa tukea. 

Koulutuksen rahoitukseen satsaaminen on sijoitus tulevaisuuteen

Ukkola toivoo jokaisen päättäjän ymmärtävän opettajan ammatin merkityksen.

– Opettajien käsissä on lasten ja koko yhteiskunnan tulevaisuus.

Suomen ja kuntien tulevaisuuteen vaikuttaa sekin, jos opettajiin ja koulutuksen laatuun ei satsata nyt riittävästi.

– Jos koulutuksen rahoitus jää liian ohueksi, kunnat maksavat myöhemmin ison laskun siitä, että osa syrjäytyy tai jää ilman työelämässä tarvittavia taitoja, Ukkola sanoo.

Jos koulutuksen rahoitus jää liian ohueksi, kunnat maksavat myöhemmin ison laskun.

 Koulutuksen rahoitus ja laatu kulkevat hänestä käsi kädessä.

– Riittävä rahoitus on avain koulutuksen laadun saavuttamiseen. Koulu ei voi yksin ylittää budjettirajojaan, vaan vastuu rahoituksesta ja eurojen kohdentamisesta on kuntapäättäjillä.

Opetuksen ulkopuolinen työ kuormittaa

Suomessa koulutuksen laatu on pitkään nojannut korkeasti koulutettuihin opettajiin. Heidän palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista OAJ neuvottelee alkuvuodesta, sillä nykyinen OVTES-sopimus umpeutuu huhtikuun lopussa.

Seuraa sopimusneuvottelujen etenemistä

Alan houkuttelevuuden lisäämiseksi OAJ sopi edellisellä neuvottelukierroksella palkkaohjelmasta, joka kuroo kiinni palkkaeroja vientialoihin nähden. Nyt Ukkola toivoo ratkaisuja, joilla opetustuntien ulkopuolista työtä saataisiin hillittyä, näkyväksi ja palkanmaksun piiriin.

– Opetuksen ulkopuolisen työn määrä on kasvanut jatkuvasti. Esimerkiksi alkuopetuksessa opettajien aikaa menee valtavasti kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, Ukkola sanoo.

Hän huomauttaa, että palkkaus on kuntapäättäjillekin keino houkutella kelpoisia työntekijöitä tehtäviin, joissa osaajista on pulaa.

– Esimerkiksi erityisopettajista on pulaa. Kunta voi houkutella kelpoisia hakijoita maksamalla esimerkiksi rekrytointilisää osaajapula-aloilla.

Jäsenyys tuo yhteisön ja turvaa

Esa Ukkola tuntee, että jäsenyys tuo hänelle turvaa työelämässä. Työntekijä on esimerkiksi uudessa työpaikassa aloittaessaan heikoilla ilman luottamusmiehen ja OAJ-yhteisön tukea.

Tästä Ukkolalla on omaakin kokemusta. Vuonna 1996 hän valmistui ja aloitti työt opettajana. Silloin hän piti ammattijärjestöjä turhana menneen maailman jäänteenä.

Vuotta myöhemmin hänet lomautettiin.

– Silloin ymmärsin, miten merkittävää on olla osa yhteisöä, josta saa tukea. OAJ nosti tuolloin opettajien lomauttamisen ongelmallisuuden valtakunnallisesti esiin, ja sen seurauksena lomautuksia ei onneksi enää juuri tapahdu.

Tärkein jäsenetu Ukkolalle on työsuhteen ehdoista neuvotteleminen ja niiden valvominen.

– Olennaista on se, ettei työnantaja voi sanella työehtoja, vaan meillä on sopimukset, joita pitää noudattaa, Ukkola sanoo.

Olennaista on se, ettei työnantaja voi sanella työehtoja, vaan meillä on sopimukset, joita pitää noudattaa.

Hän pitää arvokkaana myös OAJ:n tarjoamaa oikeusturvaa. Koskaan ei tiedä, milloin käy huonosti.

– En näe muuta tapaa luoda tällaista turvaa kuin ammattijärjestön jäsenyys. Kaupan päälle saa vielä paljon yhteisöllisyyttä ja virkistystä oman yhdistyksen järjestämän toiminnan kautta.